Tänään menin ultraan ajatuksella että tällä viikolla olisi myös siirto luomu kiertoon.
Mutta toisin kävi, kp.13 vastasikin vasta kp.5. Eli TODELLA pitkä kierto tulossa... Tosin lopputuloksena oli että kävelin terolut reseptin kanssa ulos apteekkiin. Meille ei siis enään luomu kiertoja suunnitella! Harmi, olisin niin kovin sitä toivonut. Huomenna aamulla pitäisi tetolutit alottaa mutta jokin pistää vastaan. En jaksa, enkä halua. Tuntui siltä että sitä taas pitkästä aikaa vajosi sumupeitteen alle puristus kaulalla.
On ollut ihanaa olla miettimättä hoitoja. Olen keskittynyt itseeni, kuntoillut ja suunnitellut tulevaa. Minulla on töitä tiedossa ja kaikenmaailman haaveita tulevaan. En halua enkä jaksa miettiä hoitoja tai vauvoja. Tämä kaikki tuntuu niin ylitsepääsemättömältä ja turhalta. Voiko tämän kaiken jälkeen enään saada syntyneitä arpia pois? Tai pilaako tämä parisuhteen?
En vaan jaksa tätä epätietoisuutta joka tuhoo minut, minun ilosen olemuksen ja tekee minut pahoinvoivaksi.
Miksi tämä on niin vaikeaa?!?!? Onko kohtalo kirjoitettu näin...
