viimeisiä päiviä/viikkoja mennään. Raskaus on ollut pelonsekainen ja onnellinen. Kaikki on mennyt pääpiirteittäin hyvin, varhaiset supistukset ovat pitäneet minut melko lailla varpaillaan ja varovaisesti on tullu otettua.
Vauvalle on kaikki hankinnat tehty ja nyt vain odotellaan.
Tuntuu epätodelliselta miten vuoden takainen romahdus on saamassa onnellisen päätöksen ja me meidän kauan odotettu lapsi.
Rakkaus pientä kohtaan on jo aivan valtavan suurissa mittakaavoissa eikä tätä kiitollisuutta voi sanoin kuvata. Kunhan kaikki nyt vaan menee hyvin loppuun asti...
Koitan päivisin ottaa rennosti ja ihailla isoa mahaani sekä ottaa ilolla vastaan jokainen liike sen sisällä.
Kohta katseemme vihdoin kohtaa, maltamme tuskin odottaa ❤
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tunteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tunteet. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 19. elokuuta 2015
perjantai 19. syyskuuta 2014
Mutta mitä sitten kun toivo katoaa...
Muutin banneri tekstiä koska se sopii tähän hetkeen.
Käytimme valttikorttimme, menimme yksityiselle puolelle ja teimme yhden IVF kierron ICSI:llä. Mitä jäi käteen? Vastaus, lasku.
En pysty sanoin kuvaamaan miltä nyt tuntuu. Tai no, olo on sellanen että herään aamulla koska on pakko. Arjen on pakko pyöriä. Olen monen silmissä todella onnellinen, minulla on kaksi kouluikäistä lasta, kiva koti ja koulutus. Minullahan on kaikkea! Mutta omasta mielestäni ei ole.
En ole kokenut mieheni kanssa raskauden odotusta ja vauva aikaa, me emme voi yhdessä muistella lasten ensimmäistä parkaisua tai sitä miten lapset oppi konttaamaan. Vaikka olen ollut onnekas ja saanut lapseni todella nuorena niin silti tuntuu että jään jostain paitsi kun en nyt kolmekymppisenä lasta saa. Joku ehkä kutsuu tätä itsekkyydeksi, mutta minulle tämä on suuri suru. Minä tiedän mitä on saada lapsi, tiedän mistä jään paitsi. Lisäksi suren sitä ettei mieheni saa kokea isäksi kasvua ja sitä mitä on saada oma lapsi.¨
Uskon että jokaisen naisen pitää käydä läpi ajatus siitä että lapsia ei enään tule. Itse en ole tätä koskaan vielä käsitellyt ja tuntuu että en voi sellasta päätöstä tehdä. Mutta miten jatkaa elämää jos ei voi hyväksyä tosi asioita!?!
Olen umpikujassa. Voisin vain itkeä, en jaksa enään hoitoja mutta en osaa hyväksyä tosia asioitakaan. En ennen kaikkea jaksa enään toivoa, en jaksa joka kuukausi miettiä alkaisiko tästä raskaus ja voisinko olla raskaana nyt kun kuukautiset ei alakkaan. Hyvinä hetkinä toivon, mutta tiedän nyt että se on turhaa ja se rikkoo minut sekä parisuhteemmekin pikkuhiljaa.
Meidän toinen IVF siis meni aivan penkin alle. Kypsät munasolut katosivat viikonlopun aikana ja lopputulos oli että saimme kaksi kypsää munasolua joista toinen vain hedelmöittyi. Mutta sekään ei kiinnittynyt. Jostain syystä omat munasarjana on ollut keskenmenon jälkeen eri paria. Toinen ei kasvata puregonilla munasoluja isoiksi asti ja näin ollen saldo jää toisen varaan. Tämä hoitokierto yksityisellä oli suurin fiasko ja olen niiiiin vihainen!
Saldona nyt on 3vuotta ja 4kk lapsettomuutta. 1 inseminaatio, 2 IVF hoitoa, 2 tuoresiirtoa, 1 keskenmeno eikä kädessä ole tällähetkellä kuin surua ja katkeruutta.
Käytimme valttikorttimme, menimme yksityiselle puolelle ja teimme yhden IVF kierron ICSI:llä. Mitä jäi käteen? Vastaus, lasku.
En pysty sanoin kuvaamaan miltä nyt tuntuu. Tai no, olo on sellanen että herään aamulla koska on pakko. Arjen on pakko pyöriä. Olen monen silmissä todella onnellinen, minulla on kaksi kouluikäistä lasta, kiva koti ja koulutus. Minullahan on kaikkea! Mutta omasta mielestäni ei ole.
En ole kokenut mieheni kanssa raskauden odotusta ja vauva aikaa, me emme voi yhdessä muistella lasten ensimmäistä parkaisua tai sitä miten lapset oppi konttaamaan. Vaikka olen ollut onnekas ja saanut lapseni todella nuorena niin silti tuntuu että jään jostain paitsi kun en nyt kolmekymppisenä lasta saa. Joku ehkä kutsuu tätä itsekkyydeksi, mutta minulle tämä on suuri suru. Minä tiedän mitä on saada lapsi, tiedän mistä jään paitsi. Lisäksi suren sitä ettei mieheni saa kokea isäksi kasvua ja sitä mitä on saada oma lapsi.¨
Uskon että jokaisen naisen pitää käydä läpi ajatus siitä että lapsia ei enään tule. Itse en ole tätä koskaan vielä käsitellyt ja tuntuu että en voi sellasta päätöstä tehdä. Mutta miten jatkaa elämää jos ei voi hyväksyä tosi asioita!?!
Olen umpikujassa. Voisin vain itkeä, en jaksa enään hoitoja mutta en osaa hyväksyä tosia asioitakaan. En ennen kaikkea jaksa enään toivoa, en jaksa joka kuukausi miettiä alkaisiko tästä raskaus ja voisinko olla raskaana nyt kun kuukautiset ei alakkaan. Hyvinä hetkinä toivon, mutta tiedän nyt että se on turhaa ja se rikkoo minut sekä parisuhteemmekin pikkuhiljaa.
Meidän toinen IVF siis meni aivan penkin alle. Kypsät munasolut katosivat viikonlopun aikana ja lopputulos oli että saimme kaksi kypsää munasolua joista toinen vain hedelmöittyi. Mutta sekään ei kiinnittynyt. Jostain syystä omat munasarjana on ollut keskenmenon jälkeen eri paria. Toinen ei kasvata puregonilla munasoluja isoiksi asti ja näin ollen saldo jää toisen varaan. Tämä hoitokierto yksityisellä oli suurin fiasko ja olen niiiiin vihainen!
Saldona nyt on 3vuotta ja 4kk lapsettomuutta. 1 inseminaatio, 2 IVF hoitoa, 2 tuoresiirtoa, 1 keskenmeno eikä kädessä ole tällähetkellä kuin surua ja katkeruutta.
maanantai 3. maaliskuuta 2014
1. PAS ei toteutunutkaan vielä
Tänään menin ultraan ajatuksella että tällä viikolla olisi myös siirto luomu kiertoon.
Mutta toisin kävi, kp.13 vastasikin vasta kp.5. Eli TODELLA pitkä kierto tulossa... Tosin lopputuloksena oli että kävelin terolut reseptin kanssa ulos apteekkiin. Meille ei siis enään luomu kiertoja suunnitella! Harmi, olisin niin kovin sitä toivonut. Huomenna aamulla pitäisi tetolutit alottaa mutta jokin pistää vastaan. En jaksa, enkä halua. Tuntui siltä että sitä taas pitkästä aikaa vajosi sumupeitteen alle puristus kaulalla.
On ollut ihanaa olla miettimättä hoitoja. Olen keskittynyt itseeni, kuntoillut ja suunnitellut tulevaa. Minulla on töitä tiedossa ja kaikenmaailman haaveita tulevaan. En halua enkä jaksa miettiä hoitoja tai vauvoja. Tämä kaikki tuntuu niin ylitsepääsemättömältä ja turhalta. Voiko tämän kaiken jälkeen enään saada syntyneitä arpia pois? Tai pilaako tämä parisuhteen?
En vaan jaksa tätä epätietoisuutta joka tuhoo minut, minun ilosen olemuksen ja tekee minut pahoinvoivaksi.
Miksi tämä on niin vaikeaa?!?!? Onko kohtalo kirjoitettu näin...
Mutta toisin kävi, kp.13 vastasikin vasta kp.5. Eli TODELLA pitkä kierto tulossa... Tosin lopputuloksena oli että kävelin terolut reseptin kanssa ulos apteekkiin. Meille ei siis enään luomu kiertoja suunnitella! Harmi, olisin niin kovin sitä toivonut. Huomenna aamulla pitäisi tetolutit alottaa mutta jokin pistää vastaan. En jaksa, enkä halua. Tuntui siltä että sitä taas pitkästä aikaa vajosi sumupeitteen alle puristus kaulalla.
On ollut ihanaa olla miettimättä hoitoja. Olen keskittynyt itseeni, kuntoillut ja suunnitellut tulevaa. Minulla on töitä tiedossa ja kaikenmaailman haaveita tulevaan. En halua enkä jaksa miettiä hoitoja tai vauvoja. Tämä kaikki tuntuu niin ylitsepääsemättömältä ja turhalta. Voiko tämän kaiken jälkeen enään saada syntyneitä arpia pois? Tai pilaako tämä parisuhteen?
En vaan jaksa tätä epätietoisuutta joka tuhoo minut, minun ilosen olemuksen ja tekee minut pahoinvoivaksi.
Miksi tämä on niin vaikeaa?!?!? Onko kohtalo kirjoitettu näin...
keskiviikko 22. tammikuuta 2014
Ei elämä vielä yhteen keskenmenoon kaadu
Kaikki ajattelee että olen surun murtama keskenmenosta. Itse koen lapsettomuuden ja hoidot rankemmaksi. Miksi keskenmeno vasta herättää ihmiset säälimään eikä se että raskaus ei ala?!?
On toki surullista että näin piti käydä. Mutta itse ajattelen että tapahtuneelle ei mitään voinut tehdä. Kaikella on tarkoitus. Koen että olisin voinut saada eläämääni jotain uutta jos raskaus olisi mennyt onnellisesti loppuun. Ja toki sen onnelisen tilan menetys harmittaa. Olisin niin mielelläni kohta jo paijannut vatsaani hymyillen ja suunnitellut vauvan huonetta.
Mutta en menettänyt mitään mitä minulla jo on, joten olen aika onnellinen. Toivo vietiin pois ja taistelu jatkuu.
Olemme alustavasti sopineet että maaliskuussa siirrettäisiin pakastealkio luonnolliseen kiertooni.
Olisin varmaan vuosi sitten hyppinyt onnesta, hoito luonnolliseen kiertoon ILMAN LÄÄKKEITÄ. Mutta nyt pelko on päällimmäinen tunne. Epäilen että siittiöissä on dna virhe joka aiheuttaa sen ettei alkiot kehity, ja se olisi syynä keskenmenoonikin. Tähän teoriaan lääkärikin uskoi.
Toivon että mikäli pakestealkioista ei vauvoiksi ole niin ne ei sulatuksestakaan selviäisi, koska en jaksa enään keskenmenoja.
Tuntuu siltä että tästä vuodesta tulee pitkä...
Mutta tämä on ollut niin pitkä matka jo että en jaksa vain synkistellä, tiedossa on kaikkea kivaa mm.etelän matka ja erillaisia juhlia.
On toki surullista että näin piti käydä. Mutta itse ajattelen että tapahtuneelle ei mitään voinut tehdä. Kaikella on tarkoitus. Koen että olisin voinut saada eläämääni jotain uutta jos raskaus olisi mennyt onnellisesti loppuun. Ja toki sen onnelisen tilan menetys harmittaa. Olisin niin mielelläni kohta jo paijannut vatsaani hymyillen ja suunnitellut vauvan huonetta.
Mutta en menettänyt mitään mitä minulla jo on, joten olen aika onnellinen. Toivo vietiin pois ja taistelu jatkuu.
Olemme alustavasti sopineet että maaliskuussa siirrettäisiin pakastealkio luonnolliseen kiertooni.
Olisin varmaan vuosi sitten hyppinyt onnesta, hoito luonnolliseen kiertoon ILMAN LÄÄKKEITÄ. Mutta nyt pelko on päällimmäinen tunne. Epäilen että siittiöissä on dna virhe joka aiheuttaa sen ettei alkiot kehity, ja se olisi syynä keskenmenoonikin. Tähän teoriaan lääkärikin uskoi.
Toivon että mikäli pakestealkioista ei vauvoiksi ole niin ne ei sulatuksestakaan selviäisi, koska en jaksa enään keskenmenoja.
Tuntuu siltä että tästä vuodesta tulee pitkä...
Mutta tämä on ollut niin pitkä matka jo että en jaksa vain synkistellä, tiedossa on kaikkea kivaa mm.etelän matka ja erillaisia juhlia.
lauantai 18. tammikuuta 2014
Voihan ahdistus sentään
Olen ihan varma että vaikka meidän kolme pakastealkiota selviäisi sulatuksesta kohtuun tulee ne menemään kesken.
Olen ihan varma että meillä on lääkärin mainitsema virhe siittiöiden dnassa joka aiheuttaa sen ettei hedelmöittyneet alkiot kehity.
Kaikki meidän yli tusina munarakkuloita hedelmöittyi. Mutta vain neljä jatkoi jakautumista joista paras nelisoluinen "kuoli kohtuuni". Kolme muuta alkiota ovat vain kaksisoluisia.
Pelottaa mennä pakastealkion siirtoon siksi että en halua kokea kahden viikon sairaslomaa keskenmenon takia. En halua synnyttää verta lääkkeiden avulla enkö halua maata sairaalan osastolla synnyttäneiden keskellä.
Tämä kaikki on niin väärin.
Haluan muuttaa muualle, haluan täyttää kalenterini kaikella mahdollisella etten vain muistaisi että olemme kohta yrittäneet kolme(!!!) vuotta tulla raskaaksi. Miksi onni piti viedä meiltä pois?!? En osaa edes surra..Mutta en jaksaisi jatkaa tätä tuntematonta matkaakaa.
Olen ihan varma että meillä on lääkärin mainitsema virhe siittiöiden dnassa joka aiheuttaa sen ettei hedelmöittyneet alkiot kehity.
Kaikki meidän yli tusina munarakkuloita hedelmöittyi. Mutta vain neljä jatkoi jakautumista joista paras nelisoluinen "kuoli kohtuuni". Kolme muuta alkiota ovat vain kaksisoluisia.
Pelottaa mennä pakastealkion siirtoon siksi että en halua kokea kahden viikon sairaslomaa keskenmenon takia. En halua synnyttää verta lääkkeiden avulla enkö halua maata sairaalan osastolla synnyttäneiden keskellä.
Tämä kaikki on niin väärin.
Haluan muuttaa muualle, haluan täyttää kalenterini kaikella mahdollisella etten vain muistaisi että olemme kohta yrittäneet kolme(!!!) vuotta tulla raskaaksi. Miksi onni piti viedä meiltä pois?!? En osaa edes surra..Mutta en jaksaisi jatkaa tätä tuntematonta matkaakaa.
sunnuntai 12. tammikuuta 2014
Niin kauan toivottu mahdoton(ko)
Lääkkellisen tyhjennyksen tein, ja vaikka kaikki keski vain muutaman tunnin oli se tuskaa.
Otin kipulääkkeen samanaikaisesti "tappo lääkkeiden" kanssa, ja luojalle kiitos siitä.
Kivut alkoivat n.30min lääkkeen otosta ja kasvoivat kasvamistaan. Ne olivat kamalia synnytys kipuja jotka tuntuivat selässä asti.
Kipuhuipussa kävelin vessaan jolloin tuskissani täristen tunsin kuinka kauan odotettu toiveemme valui pönttöön.
Siihen loppuivat kivut!
En voi sanoa että olo olisi vieläkään hyvä, hemoglobiini on reippaasti laskussa ja lämpökin kohoamassa. Melkoinen väsymys painaa, mutta vuoto ja kivut on onneksi lähes loppu.
Ensi viikolla kävelen vielä tuomiolle katsomaan olisiko kohtu vihdoin tyhjentynyt.
Jaksan hyvin päivä kerrallaan. En jaksa miettiä hoitoja, pelkään jos joutuisin tämän kaiken vielä joskus kokemaan. En jaksa...
En tiedä mistä tämä keskenmeno johtui. Vuota alkoi niukkana keskellä kaupunkia ja illalla sekä seuraavana päivänä kaikki oli vielä hyvin. Mutta loppu ei ollut hyvä. Vuoto vaan jatkui ja jatkui ja kohtu supisteli.
Yksi elämäni pisimmistä viikoista. Onneksi se kohta on ohi, kuiten onni ja toivokin (ainakin hetkeksi).
Otin kipulääkkeen samanaikaisesti "tappo lääkkeiden" kanssa, ja luojalle kiitos siitä.
Kivut alkoivat n.30min lääkkeen otosta ja kasvoivat kasvamistaan. Ne olivat kamalia synnytys kipuja jotka tuntuivat selässä asti.
Kipuhuipussa kävelin vessaan jolloin tuskissani täristen tunsin kuinka kauan odotettu toiveemme valui pönttöön.
Siihen loppuivat kivut!
En voi sanoa että olo olisi vieläkään hyvä, hemoglobiini on reippaasti laskussa ja lämpökin kohoamassa. Melkoinen väsymys painaa, mutta vuoto ja kivut on onneksi lähes loppu.
Ensi viikolla kävelen vielä tuomiolle katsomaan olisiko kohtu vihdoin tyhjentynyt.
Jaksan hyvin päivä kerrallaan. En jaksa miettiä hoitoja, pelkään jos joutuisin tämän kaiken vielä joskus kokemaan. En jaksa...
En tiedä mistä tämä keskenmeno johtui. Vuota alkoi niukkana keskellä kaupunkia ja illalla sekä seuraavana päivänä kaikki oli vielä hyvin. Mutta loppu ei ollut hyvä. Vuoto vaan jatkui ja jatkui ja kohtu supisteli.
Yksi elämäni pisimmistä viikoista. Onneksi se kohta on ohi, kuiten onni ja toivokin (ainakin hetkeksi).
torstai 9. tammikuuta 2014
Jatkuva vuoto, hematooma
En olisi uskonut sitä miten pitkä ja vaikea tästä tiestä taas tuli. Luulin että meillä jo tarpeeksi vastoinkäymisiä oli.
Mutta ilmeisesti ei. Tämä epävarmuus on todella hirveää. Lääkärit ei ole 100% luopunut toivosta koska puhuivat kaavinnasta vasta ensiviikolla jolloin kontrolloidaan matalana ollut hcg. Lääkärien toiminta on ollut mielestäni ala arvoista. Kukaan ei ole minulle tätä tilanne selittänyt tai puhut asioista oikealla nimellä. Kaikki vaan hiljaa mumisee, pitää meitä epätietosuudessa ja odotuttaa. Paras oli kun lääkäri lopetti kaikki lääkkeet, myös lugesterolin kuin seinään! Voin kertoa että käytän lugeja (vaikka ne turhia olis) kunnes joku sanoo totuuksia minulle. Antibiiotinkin lopetti vaikka vuodossa oli aluksi pahaa hajua, mitäköhän riskejä siitä minulle voikaan aiheutua...
Ollaan keksitty itsellemme teoria jonka mukaan sikiö ja syke ei vielä välttämättä näkyisikään, eli jos alkio olisi kiinnittynyt viikkoa myöhemmin. Voisihan se ihan mahdollista ollakkin, se selittäisi vuodon pari päivää ennen testipäivää sekä haalean plussan joka vahvistui testipäivän jälkeen.
Kohtuni suulla on iso hematooma joka vuotaa kokoajan, välillä enemmän hulahtelee ja välillä vain vähän. Muuta vaihtoehtoa ei ole kuin levätä, toivoa ihmettä ja odottaa. Jos ensi viikolla elonmerkkejä ei vieläkään näy niin imukaavinta olisi tässä tapauksessa ainoa vaihtoehto.
Olen siis ainakin ollut raskaana, mutta nyt en enään tiedä mistään mitään...
En tiedä kirjoitanko tätä itselleni vai lukeeko näitä ketään. Mutta olen avoimesti tilanteestamme kaikille kertonut, se tekee minulle tästä kaikesta helpompaa. Puhuminen auttaa minua, siksi tämä ei tunnu niiiiin raskaalta. Lisäksi kaikki toisten vastoinkäymiset lisää omaa onnea silloin kun asiat on hyvin. Välillä on elämässä pysähdyttävä miettimään omaa onnellisuuttaan.
Tällä hetkellä suurin pelko on leikkaussaliin joutumisesta (unessa tehdään) ja siitä että itse kaikesta selviän. En edes tiennyt tällaisesta vuoto jutusta ennen tätä omaa kokemustani, voin kertoa että en toivo tällaista piinaa kenellekkään!!
Mutta ilmeisesti ei. Tämä epävarmuus on todella hirveää. Lääkärit ei ole 100% luopunut toivosta koska puhuivat kaavinnasta vasta ensiviikolla jolloin kontrolloidaan matalana ollut hcg. Lääkärien toiminta on ollut mielestäni ala arvoista. Kukaan ei ole minulle tätä tilanne selittänyt tai puhut asioista oikealla nimellä. Kaikki vaan hiljaa mumisee, pitää meitä epätietosuudessa ja odotuttaa. Paras oli kun lääkäri lopetti kaikki lääkkeet, myös lugesterolin kuin seinään! Voin kertoa että käytän lugeja (vaikka ne turhia olis) kunnes joku sanoo totuuksia minulle. Antibiiotinkin lopetti vaikka vuodossa oli aluksi pahaa hajua, mitäköhän riskejä siitä minulle voikaan aiheutua...
Ollaan keksitty itsellemme teoria jonka mukaan sikiö ja syke ei vielä välttämättä näkyisikään, eli jos alkio olisi kiinnittynyt viikkoa myöhemmin. Voisihan se ihan mahdollista ollakkin, se selittäisi vuodon pari päivää ennen testipäivää sekä haalean plussan joka vahvistui testipäivän jälkeen.
Kohtuni suulla on iso hematooma joka vuotaa kokoajan, välillä enemmän hulahtelee ja välillä vain vähän. Muuta vaihtoehtoa ei ole kuin levätä, toivoa ihmettä ja odottaa. Jos ensi viikolla elonmerkkejä ei vieläkään näy niin imukaavinta olisi tässä tapauksessa ainoa vaihtoehto.
Olen siis ainakin ollut raskaana, mutta nyt en enään tiedä mistään mitään...
En tiedä kirjoitanko tätä itselleni vai lukeeko näitä ketään. Mutta olen avoimesti tilanteestamme kaikille kertonut, se tekee minulle tästä kaikesta helpompaa. Puhuminen auttaa minua, siksi tämä ei tunnu niiiiin raskaalta. Lisäksi kaikki toisten vastoinkäymiset lisää omaa onnea silloin kun asiat on hyvin. Välillä on elämässä pysähdyttävä miettimään omaa onnellisuuttaan.
Tällä hetkellä suurin pelko on leikkaussaliin joutumisesta (unessa tehdään) ja siitä että itse kaikesta selviän. En edes tiennyt tällaisesta vuoto jutusta ennen tätä omaa kokemustani, voin kertoa että en toivo tällaista piinaa kenellekkään!!
torstai 26. joulukuuta 2013
2,5 vuotta
...otsikon mukaisesti 2,5 vuotta olen toivonut kahta viivaa testiin (kukapa ei toivoisi pitkän yrityksen jälkeen). Olen itkenyt, luopunut toivosta, tuskastunut ja taas uskonut ihmeeseen.
Nyt olen onnellinen, joulupäivänä testiin ilmestyi lyhyen odotuksen jälkeen kaksi viiva, testiviivakin oli kahdessa päivässä hieman vahvistunut. Ensimmäinen ICSI antoi meille plussan, toivon omasta yhteisestä lapsesta.
En ymmärrä tätä todeksi, odotan ultraa jotta voin itkeä onnesta ja olla onnellinen siitä mikä toivottavasti käy todeksi.
Nyt olen onnellinen, joulupäivänä testiin ilmestyi lyhyen odotuksen jälkeen kaksi viiva, testiviivakin oli kahdessa päivässä hieman vahvistunut. Ensimmäinen ICSI antoi meille plussan, toivon omasta yhteisestä lapsesta.
En ymmärrä tätä todeksi, odotan ultraa jotta voin itkeä onnesta ja olla onnellinen siitä mikä toivottavasti käy todeksi.
maanantai 2. joulukuuta 2013
2 ultra
Jännitin jonkin verran etukäteen olisiko rakkuloita miten paljon, tai ollenkaan. Eilen jo tuntui silti kuin olisin ankka, ainakin kävelyn osalta. Ankka olo on jatkunut eikä varmasti helpotakkaan. Molemmin puolin oli n.5 rakkulaa. Oikealla puolella isoin oli n.12mm ja vasemmalla kulemma n.10mm. Endometrioosi oli kulemma täydellinen ja lääkäri löi vetoa että meillä nyt tärppäisi. Itse uskon ihmeisiin mutta odotukset ei ole katossa asti.
Urheilla ei kulemma nyt kannata jottei hyperstimulaatiota vaan tulisi. Puregon jatkuu samalla 150yksikön pistolla ja mukaan tulee myös orgalutran.
Torstaina vielä ultrataan sekä sovitaan keräys ja siirto päivät.
Alustavasti sovittiin että pregnylin saisi pistää lauantaina.
Ihan järkkyä miten paljon menny rahaa lääkkeisiin, mutta jos onnistuttais niin saatais kyllä maailman paras joululahja!! Kaikki on nyt pelissä. Olen avoimesti kaikille näistä hoito jutuista kertonut ja olo on tosi hyvä. En stressaa enkä murehdi, tätä enempää en pysty tekemään.
Lääkäri jolla olen nyt käynyt on aikamoinen persoona. Kritiikkiä joka suuntaan häneltä löytyy. Pisti korvaan se kuinka meidän sairaalassa viljellään alkioita vaan 2 päivää. Hänen mielestään 3 päivää olisi parempi. Lisäksi tällä kyseisellä 2 päivän viljelyllä on kulemma heikko ennuste raskautua silloin kun pakasteesta sulatetaan ja siirretään. Jännä miten moni asia vaikuttaa tulokseen ja miten vähän yksilöitä huomioidaan hoidoissa. Lääkärin mielestä jokainen tapaus tulisi yksilöllisesti punnita ja muokata hoitoa sen mukaan, näin kun ei kulemma pääsääntöisesti toimita julkisella puolella.
Urheilla ei kulemma nyt kannata jottei hyperstimulaatiota vaan tulisi. Puregon jatkuu samalla 150yksikön pistolla ja mukaan tulee myös orgalutran.
Torstaina vielä ultrataan sekä sovitaan keräys ja siirto päivät.
Alustavasti sovittiin että pregnylin saisi pistää lauantaina.
Ihan järkkyä miten paljon menny rahaa lääkkeisiin, mutta jos onnistuttais niin saatais kyllä maailman paras joululahja!! Kaikki on nyt pelissä. Olen avoimesti kaikille näistä hoito jutuista kertonut ja olo on tosi hyvä. En stressaa enkä murehdi, tätä enempää en pysty tekemään.
Lääkäri jolla olen nyt käynyt on aikamoinen persoona. Kritiikkiä joka suuntaan häneltä löytyy. Pisti korvaan se kuinka meidän sairaalassa viljellään alkioita vaan 2 päivää. Hänen mielestään 3 päivää olisi parempi. Lisäksi tällä kyseisellä 2 päivän viljelyllä on kulemma heikko ennuste raskautua silloin kun pakasteesta sulatetaan ja siirretään. Jännä miten moni asia vaikuttaa tulokseen ja miten vähän yksilöitä huomioidaan hoidoissa. Lääkärin mielestä jokainen tapaus tulisi yksilöllisesti punnita ja muokata hoitoa sen mukaan, näin kun ei kulemma pääsääntöisesti toimita julkisella puolella.
sunnuntai 1. joulukuuta 2013
1 IVF/ICSI kierto
Olen nyt primoluteilla saanut jonkinlaisen vuodon aikaan jonka aikana alkoi myös puregon pistot.
Tänään olis jo 5 pisto pistettävänä ja huomenna toinen ultra. Jännää oli että vuoto oli jo kaksi päivää pois mutta tänään alkoi ikäänkuin uudelleen. Nopealla googletuksella löysin että puregoninkin aikana on joillakin vuotoa esiintynyt ja hoito normaalisti edennyt. Toivottavasti limakalvo olisi minullakin muuttunut paksummaksi jotta reilun viikon päästä pääsisimme itse asiaan, eli siirto puuhiin.
Lääkäri jolla tällä kertaa asioin oli oikein tietävä. Hän ihmetteli miksi siittiöiden rakennetta ei oltu tarkasti tutkittu, on kulemma mahdollista että siittiöiden viallisuuden vuoksi munarakkulat eivät lähtisi jakautumaan.
Olo on ollut väsynyt, puregon pistot kirvelee ja alavatsan outouttakin on ollut havaittavissa.
Eniten pelottaa keräys ja se mitä kaikki lääkkeitä minuun sen aikana tungetaan, ja että joudunko sairaala kamppeisiin pukeutumaan. Sairaala kun on minulle työpaikka, ja sen vuoksi asiakkaana olo tuntuu oudolta. Lisäksi tieto esim.lääkkeistä lisää omaa tuskaani.
Toivoisin salaa kahden alkion siirtoa, mutta en uskalla toivoa hoidoilta mitään. Koko ajan yksi asia pyörii mielessä, tulevaisuus ja perheluku.
On huikeeta olla nyt tässä, meillä on ensimmäistä kertaa täysi toivo!
Tänään olis jo 5 pisto pistettävänä ja huomenna toinen ultra. Jännää oli että vuoto oli jo kaksi päivää pois mutta tänään alkoi ikäänkuin uudelleen. Nopealla googletuksella löysin että puregoninkin aikana on joillakin vuotoa esiintynyt ja hoito normaalisti edennyt. Toivottavasti limakalvo olisi minullakin muuttunut paksummaksi jotta reilun viikon päästä pääsisimme itse asiaan, eli siirto puuhiin.
Lääkäri jolla tällä kertaa asioin oli oikein tietävä. Hän ihmetteli miksi siittiöiden rakennetta ei oltu tarkasti tutkittu, on kulemma mahdollista että siittiöiden viallisuuden vuoksi munarakkulat eivät lähtisi jakautumaan.
Olo on ollut väsynyt, puregon pistot kirvelee ja alavatsan outouttakin on ollut havaittavissa.
Eniten pelottaa keräys ja se mitä kaikki lääkkeitä minuun sen aikana tungetaan, ja että joudunko sairaala kamppeisiin pukeutumaan. Sairaala kun on minulle työpaikka, ja sen vuoksi asiakkaana olo tuntuu oudolta. Lisäksi tieto esim.lääkkeistä lisää omaa tuskaani.
Toivoisin salaa kahden alkion siirtoa, mutta en uskalla toivoa hoidoilta mitään. Koko ajan yksi asia pyörii mielessä, tulevaisuus ja perheluku.
On huikeeta olla nyt tässä, meillä on ensimmäistä kertaa täysi toivo!
maanantai 21. lokakuuta 2013
Ihana uni
Näin unta että menimme klinikalle ja ne teki siellä raskaustestin joka oli kaksi viivaa. Molemmat viivat ilmestyi tikkuun heti ja ei ollut epäilystäkään pitikö se paikkansa!
Kaikkein parasta oli että se testi tuli tästä vikasta luomu kierrosta ennen hoitoja.
Aamulla kun heräsin en voinut muuta kun toivoa että uni olisi totta. Että pelko tulevasta olisikin ollut turha.
Unessa vatsani oli jo kauniin pyöreä, sellainen unelma tunikan alla.
Tosiasia on se että ovulaatiosta on nyt kaksi viikkoa ja kuukautisten piti alkaa. Koko viikonlopun himoitsit eräitä karkkeja joita normaalisti en mitenkään erityisesti etsi, paitsi nyt kun monta kertaa googlella niitä etsin.
Toive ajattelua varmasti kaikki, todellisuudessa soitan klinikalle heti kun vuoto vaan alkaisi jotta kierto saadaan kohdalleen ja ICSI/IVF tehtyä n.kuukauden kuluttua.
Kaikkein parasta oli että se testi tuli tästä vikasta luomu kierrosta ennen hoitoja.
Aamulla kun heräsin en voinut muuta kun toivoa että uni olisi totta. Että pelko tulevasta olisikin ollut turha.
Unessa vatsani oli jo kauniin pyöreä, sellainen unelma tunikan alla.
Tosiasia on se että ovulaatiosta on nyt kaksi viikkoa ja kuukautisten piti alkaa. Koko viikonlopun himoitsit eräitä karkkeja joita normaalisti en mitenkään erityisesti etsi, paitsi nyt kun monta kertaa googlella niitä etsin.
Toive ajattelua varmasti kaikki, todellisuudessa soitan klinikalle heti kun vuoto vaan alkaisi jotta kierto saadaan kohdalleen ja ICSI/IVF tehtyä n.kuukauden kuluttua.
torstai 10. lokakuuta 2013
Tuntuu välillä että kaikki paitsi minä...
Olen hurjan onnellinen siitä kuinka muilla tärppää. On ilo saada lukea blogeja joissa kaukainen toive toteutuu ja raskaus sujuu ongelmitta.
Mutta meillä vielä hoidot edessä, ja ei tietoakaan pienistä liikkeistä vatsan sisällä.
Muiden onnistumiset luo toivoa meillekkin. Mutta ainahan se pelko tulevasta hiipii kuvioihin. Ja vauvamaha kun on vain kaukainen haave itselle herättää ne tietysti pienen kateuden siitä miksi en minä.
Silti olen iloinen kaikesta siitä mitä olen opiskelujen suhteen aikaan saanut ja uskon että vauva tulee kun on sen aika. Kunhan se vain olisi pian...
Mutta meillä vielä hoidot edessä, ja ei tietoakaan pienistä liikkeistä vatsan sisällä.
Muiden onnistumiset luo toivoa meillekkin. Mutta ainahan se pelko tulevasta hiipii kuvioihin. Ja vauvamaha kun on vain kaukainen haave itselle herättää ne tietysti pienen kateuden siitä miksi en minä.
Silti olen iloinen kaikesta siitä mitä olen opiskelujen suhteen aikaan saanut ja uskon että vauva tulee kun on sen aika. Kunhan se vain olisi pian...
torstai 26. syyskuuta 2013
Ajatuksia tulevasta
Olen seurannut eri blogeja jotka lapsettomuutta käsittelee, ne antaa paljon tietoa tulevasta ja saa mieli herkäksikin. On aivan mahtavaa seurata kuinka pitkät yritykset palkitaan. Mutta samalla pelkään tulevaa.
Mietin että ei meillä voi olla niin hyvä tuuri että heti ekasta hoidosta tultais raskaaksi!
Vaikka tietenkin toivon plussaa enemmän kuin muuta.
On hauska muistella suhteemme alku aikoja, sitä kuinka kaikki kukoisti ja oma yhteinen vauva oli läheinenkin haave. Tuntuu kyllä että tämä kokemus vahvistaa mutta "totta helvetissä" (kuten sairaalan lomakkeita täyttäessäni totesin) tämä kokemus parisuhteeseen vaikutta, huonollakin tavalla.
Ei ole toisen kiva vierestä seurata kun olen niin maassa että mikään ei huvita. Tai kuinka kohta kaikki hoidot ja kipu kohdistuu minuun.
Seuraavista kuukautisista pitää klinikalle soitta, mitä sitten? En edes tiedä. Siirrosta puhuttiin marraskuun loppuun. Mutta miksi lokakuussa jo pitää ottaa yhteyttä, siirtävätkö he kiertoa vai mitä?
Minulla on yksi ainoa joululahja toive...
Voi kun kaikki menisi hyvin!
Mietin että ei meillä voi olla niin hyvä tuuri että heti ekasta hoidosta tultais raskaaksi!
Vaikka tietenkin toivon plussaa enemmän kuin muuta.
On hauska muistella suhteemme alku aikoja, sitä kuinka kaikki kukoisti ja oma yhteinen vauva oli läheinenkin haave. Tuntuu kyllä että tämä kokemus vahvistaa mutta "totta helvetissä" (kuten sairaalan lomakkeita täyttäessäni totesin) tämä kokemus parisuhteeseen vaikutta, huonollakin tavalla.
Ei ole toisen kiva vierestä seurata kun olen niin maassa että mikään ei huvita. Tai kuinka kohta kaikki hoidot ja kipu kohdistuu minuun.
Seuraavista kuukautisista pitää klinikalle soitta, mitä sitten? En edes tiedä. Siirrosta puhuttiin marraskuun loppuun. Mutta miksi lokakuussa jo pitää ottaa yhteyttä, siirtävätkö he kiertoa vai mitä?
Minulla on yksi ainoa joululahja toive...
Voi kun kaikki menisi hyvin!
maanantai 9. syyskuuta 2013
Hoitojen suunnittelu -ICSI
Meille suunnitellaan ICSI hoitoa jonka lääkitys alkaa kuukauden kuluttua. Vielä yksi vuoto ja sitten seuraavasta laitetaan kaikki panokset kehiin!
En olis 2,5vuotta sitten uskonu että mun pahin pelko käy toteen. Miehelle juttelin mihin kaikkeen voidaan joutua. Hän ei siihen uskonu ja suuttui usein siihen kuinka murehdin turhia.
No, uskon että tämä "turha murehtiminen" pelastaa minut tällä hetkellä itkupotku raivareilta!
Mun mieli on rauhallinen. En oikeestaan murehdi huomista, koska tiedän että nyt saadaan apua. Vihdoin!
Toisaalta pelottaa. Pelottaa se että en usko onnistumiseen ennen kuin plussa testin nään. Pelkään sitä romahdanko jossain vaiheessa, koska nyt tunnen itseni vahvaks.
Mietin myös sitä mistä tänään puhuimme. Mitä jos tulee tarve siirtää kaksi alkiota. Olisin toisaalta innoissaan siitä jos perheemme saisi kaksi lasta kerralla kaiken tämän odotuksen jälkeen. Mutta yhdestäkin olisin sanoinkuvaamattoman onnellinen. Moni asia vaan pyörii mielessä, vähän niinkuin välähdyksinä.
Mutta vaikka toivoa on, en usko onnistumiseen ennen kuin siihen annetaan aihetta.
Voidaan saada paras ja toivotuin joululahja tänä vuonna. Toisiko löytämäni neliapila ja kolme nähtyä tähdenlentoa onnen luoksemme?!? Toivossa on hyvä elää <3
En olis 2,5vuotta sitten uskonu että mun pahin pelko käy toteen. Miehelle juttelin mihin kaikkeen voidaan joutua. Hän ei siihen uskonu ja suuttui usein siihen kuinka murehdin turhia.
No, uskon että tämä "turha murehtiminen" pelastaa minut tällä hetkellä itkupotku raivareilta!
Mun mieli on rauhallinen. En oikeestaan murehdi huomista, koska tiedän että nyt saadaan apua. Vihdoin!
Toisaalta pelottaa. Pelottaa se että en usko onnistumiseen ennen kuin plussa testin nään. Pelkään sitä romahdanko jossain vaiheessa, koska nyt tunnen itseni vahvaks.
Mietin myös sitä mistä tänään puhuimme. Mitä jos tulee tarve siirtää kaksi alkiota. Olisin toisaalta innoissaan siitä jos perheemme saisi kaksi lasta kerralla kaiken tämän odotuksen jälkeen. Mutta yhdestäkin olisin sanoinkuvaamattoman onnellinen. Moni asia vaan pyörii mielessä, vähän niinkuin välähdyksinä.
Mutta vaikka toivoa on, en usko onnistumiseen ennen kuin siihen annetaan aihetta.
Voidaan saada paras ja toivotuin joululahja tänä vuonna. Toisiko löytämäni neliapila ja kolme nähtyä tähdenlentoa onnen luoksemme?!? Toivossa on hyvä elää <3
tiistai 13. elokuuta 2013
Kp.34... odottelua
Onhan nämä kierrot ennenkin venyny. Mutta on tää aina vaan niin rasittavaa. Vatsassa aina välillä tuntuu että NYT vois kohta, ehkä huomenna alkaa. Mutta ei.
Tein joskus viime viikon perjantaina (tai olisko ollut torstaina) testin kun se NIIN kuumotti kaapissa. Olihan se nega, niinkun aina. Vaikka tekoajankohta olikin hiukka aikanen.
Mutta aina tää jännittää, kun tiedän että meillä vois käydä tuuri, mitään täydellistä estettä kun ei ole. Jotenkin toivon sitä ihmettä. En vaan tiedä miten koepuhkihoito loppu vuodesta onnistuu...pakkohan sen on mutta ei se yksinkertaista tule olemaan.
Katseltiin miehen kanssa ulkona tähdenlentoja ja toivottiin hiljaa itseksemme.
Uskon että meidät vielä palkitaan, kun se oikea aika koittaa. Mutta ei tämä polku sileä ole.
Mutta meidän elämässä on niin moni asia hyvin, olemmehan me löytäneet toisemmekin.
Tein joskus viime viikon perjantaina (tai olisko ollut torstaina) testin kun se NIIN kuumotti kaapissa. Olihan se nega, niinkun aina. Vaikka tekoajankohta olikin hiukka aikanen.
Mutta aina tää jännittää, kun tiedän että meillä vois käydä tuuri, mitään täydellistä estettä kun ei ole. Jotenkin toivon sitä ihmettä. En vaan tiedä miten koepuhkihoito loppu vuodesta onnistuu...pakkohan sen on mutta ei se yksinkertaista tule olemaan.
Katseltiin miehen kanssa ulkona tähdenlentoja ja toivottiin hiljaa itseksemme.
Uskon että meidät vielä palkitaan, kun se oikea aika koittaa. Mutta ei tämä polku sileä ole.
Mutta meidän elämässä on niin moni asia hyvin, olemmehan me löytäneet toisemmekin.
maanantai 29. heinäkuuta 2013
1 ivf
Saimme tietää että olemme kunnalliselle puolelle ivf jonossa. Loppuvuodesta tapahtuisi tämä.
Toisaalta mukavaa kun tietää että tämä saattaisi päättää pari vuotta jatkuneen epäonnistumis tuskan. Mutta toisaalta toivon ihmettä. En oo mikään lääkkeiden paras kaveri. Ja nuo isot lääkemäärät ei pistä hymyä huulille.
Huomenna ajattelin soittaa yksityiselle klinikallemme että tekiskö ne inseminaation ilman lääkkeitä... Sitä voisin vielä kokeilla, mutta ilman lääkemäärää. En välttämättä näe muille kun keltarauhashirmoonille tarvetta...ja kalliit pistot tuntuu turhilta. Inseminaatioiden ennuste muutenkin epävarmam heikko.
Päivä kerrallaan :)
Toisaalta mukavaa kun tietää että tämä saattaisi päättää pari vuotta jatkuneen epäonnistumis tuskan. Mutta toisaalta toivon ihmettä. En oo mikään lääkkeiden paras kaveri. Ja nuo isot lääkemäärät ei pistä hymyä huulille.
Huomenna ajattelin soittaa yksityiselle klinikallemme että tekiskö ne inseminaation ilman lääkkeitä... Sitä voisin vielä kokeilla, mutta ilman lääkemäärää. En välttämättä näe muille kun keltarauhashirmoonille tarvetta...ja kalliit pistot tuntuu turhilta. Inseminaatioiden ennuste muutenkin epävarmam heikko.
Päivä kerrallaan :)
torstai 27. kesäkuuta 2013
Kesän turvotukset ilman sitä yhtä
Juhannuksena tuli syötyä niin että tuntuu kuin vieläkin turvottaisi. Oikeestaan sen jälkeen kun kuukautiset viimeksi hoitokierron jälkeen alkoi on tullu mässäiltyä holtittomasti. Tuntuu että on nälkä koko ajan ja sokeri hammasta kolottaa. Voiko olla niin että kierron lääkkeet jotenkin tasasi hormoneja niin että ei tehnyt mieli esim. Suklaata koko ajan.
Sillon oli sentään toivoa. Nyt mieli on taas tyhjä.
En oo ovista bongaillu vaikka testejä olisi kaapissa ollutkin. Eikä oviskivutkaan ole kovin selkeitä ollut. Kalenterin mukaan ovis olisi ollu sunnuntaina mutta vasta ma ja ti tunsin edes jonkinlaista nippailua alavatsassa. Tosin selkeitä ovislimojakaan ei näkyvissä oo ollu.
Ennen hoitokiertoja ei oviksen kanssa oo ongelmaa ollut, voisiko lääkkeet kierron näin sekoittaa? Kaikki dropit kuitenkin meni, vaikkakin pienellä annoksella.
Oon tällä viikolla katsonut kaksi kertaa erillaiset äidin Melindan tarinan itkien. Sanoin miehellenikin että vois sen katsoa. Siinä on niin paljon ajatuksia joita omassakin päässä liikkuu.
Enään muutama työvuoro ja sitten aloitan muutaman viikon loman. Onneksi tuo aika on täyteen buukattu niin ei tarvitse kulkea kaupungilla kaikkien raskaanaolevien keskellä miettien miksi oma vatsa vain täynnä ilmaa. Miten toisille suodaan kaksi lasta siinä ajassa kun me emme ole saaneet yhtäkään. Miten maailman luonnollisin asia voi olla näin vaikeeta ja aiheuttaa näin paljon mielipahaa.
Julkisella puolella on lähete koeputkihedelmöitykseen laitettu. Se siis syksyllä odottaa jos ei ihmettä tapahdu! Sitä ennen pitäis ehkä yksi insemunaatio yksityisesti tehdä, mutta meneekö siinäkin taas n.800e taivaan tuuliin...ken tietää, ei ketään, tietystikkään! Onnistumistahan ei voi rahassa mitata. Mutta kun meidän vika on se että siittiöitä on välillä vähän enemmän ja joskus ei ollenkaan niin tuo inseminaatio hoito tuntuu täydeltä lottoarvonnalta.
Sillon oli sentään toivoa. Nyt mieli on taas tyhjä.
En oo ovista bongaillu vaikka testejä olisi kaapissa ollutkin. Eikä oviskivutkaan ole kovin selkeitä ollut. Kalenterin mukaan ovis olisi ollu sunnuntaina mutta vasta ma ja ti tunsin edes jonkinlaista nippailua alavatsassa. Tosin selkeitä ovislimojakaan ei näkyvissä oo ollu.
Ennen hoitokiertoja ei oviksen kanssa oo ongelmaa ollut, voisiko lääkkeet kierron näin sekoittaa? Kaikki dropit kuitenkin meni, vaikkakin pienellä annoksella.
Oon tällä viikolla katsonut kaksi kertaa erillaiset äidin Melindan tarinan itkien. Sanoin miehellenikin että vois sen katsoa. Siinä on niin paljon ajatuksia joita omassakin päässä liikkuu.
Enään muutama työvuoro ja sitten aloitan muutaman viikon loman. Onneksi tuo aika on täyteen buukattu niin ei tarvitse kulkea kaupungilla kaikkien raskaanaolevien keskellä miettien miksi oma vatsa vain täynnä ilmaa. Miten toisille suodaan kaksi lasta siinä ajassa kun me emme ole saaneet yhtäkään. Miten maailman luonnollisin asia voi olla näin vaikeeta ja aiheuttaa näin paljon mielipahaa.
Julkisella puolella on lähete koeputkihedelmöitykseen laitettu. Se siis syksyllä odottaa jos ei ihmettä tapahdu! Sitä ennen pitäis ehkä yksi insemunaatio yksityisesti tehdä, mutta meneekö siinäkin taas n.800e taivaan tuuliin...ken tietää, ei ketään, tietystikkään! Onnistumistahan ei voi rahassa mitata. Mutta kun meidän vika on se että siittiöitä on välillä vähän enemmän ja joskus ei ollenkaan niin tuo inseminaatio hoito tuntuu täydeltä lottoarvonnalta.
perjantai 31. toukokuuta 2013
Voi ei tätä päätä ja näitä ajatuksia =elämää
Olen viime viikkoina lukenut paljon muiden blogeja ja kokemuksia niiden sisällä. Toisaalta mieleenherää että mitä jos sitä itsekkin on tässä tilassa vuoden, kahden tai jopa kolmen kuluttua. Mietin että onko tämä hetki sittenkään niin huono tai voiko tämä vielä paljon pahemmaksi muuttua. Missä menee raja hoitojen suhteen ja muten voisin hyväksyä sen etten saa enään lisää lapsia, en yhtään yhteistä mieheni kanssa ?
Toisaalta olen todella onnellinen siitä että olen nuorena hairahtanut ja halunnut lapset juuri sen vuoksi etten vanhempana kun kaikki opinnot ja talot on valmiita olisi tässä tilanteesaa.
Mutta silti, silti tämä tunne siitä että raskaus ei vuosien yrityksenkään jälkeen ala ei ole helppo. Minun tulisi käydä läpi luopumisprosessi siitä että minun kroppani en hedelmänsä antanut tähän maailmaan. Vaikka minun täydellinen limakalvoni ja ovulaationi mahdollistaisi raskauden.
Tämä on kuitenkin meidän yhteinen matkamme enkä voi rakastani hylätä sen vuoksi että hänen siittiönsä ei ole muotovaliota. Mutta saattaa olla että minun pitää joku musta päivä valita. Valinta on helppo mutta se musertaa palan minua.
Ensimmäisen raskaustestin aika on viikon kuluttua, se kertoo tämän ensimmäisen inseminaation tuloksen. Mitään odotuksia ei ole! Eihän alle miljoona siittiötä voi riittää raskauteen. Kuulostaa oudolta, raskauteenhan tarvitaan vain yksi hyvä. Mutta ei paljon toiveita lääkärikään antanut. Puhui vaan seuraavasta ja samalla viimeisestä inseminaatiosta.
Kysymyksiä on ilmassa paljon joihin ei vastausta löydy enkä vielä niin haluakkaan löytää. Mutta on tietysti selvä että päätä ne sekottaa.
Toisaalta olen todella onnellinen siitä että olen nuorena hairahtanut ja halunnut lapset juuri sen vuoksi etten vanhempana kun kaikki opinnot ja talot on valmiita olisi tässä tilanteesaa.
Mutta silti, silti tämä tunne siitä että raskaus ei vuosien yrityksenkään jälkeen ala ei ole helppo. Minun tulisi käydä läpi luopumisprosessi siitä että minun kroppani en hedelmänsä antanut tähän maailmaan. Vaikka minun täydellinen limakalvoni ja ovulaationi mahdollistaisi raskauden.
Tämä on kuitenkin meidän yhteinen matkamme enkä voi rakastani hylätä sen vuoksi että hänen siittiönsä ei ole muotovaliota. Mutta saattaa olla että minun pitää joku musta päivä valita. Valinta on helppo mutta se musertaa palan minua.
Ensimmäisen raskaustestin aika on viikon kuluttua, se kertoo tämän ensimmäisen inseminaation tuloksen. Mitään odotuksia ei ole! Eihän alle miljoona siittiötä voi riittää raskauteen. Kuulostaa oudolta, raskauteenhan tarvitaan vain yksi hyvä. Mutta ei paljon toiveita lääkärikään antanut. Puhui vaan seuraavasta ja samalla viimeisestä inseminaatiosta.
Kysymyksiä on ilmassa paljon joihin ei vastausta löydy enkä vielä niin haluakkaan löytää. Mutta on tietysti selvä että päätä ne sekottaa.
torstai 23. toukokuuta 2013
Elämä pyörii ympyrää, vai pyöriikö?
Paljon on kaikkea tapahatunut. Lähdettiin yksityiselle puolelle hoitoihin kun saatiin tutkimukset kunnallisella valmiiksi. Ja johan alko sitten heti tapahtumaan. Yksityisellä puolella kun saa ajan silloin kun tarvii eikä sillon kun aikoja on!
Jos jotain tekisin toisin niin sen että en ikipäivänä menisi kunnalliselle lääkärille tekemään alku tutkimuksia. Yksityisellä puolella kaikki labrat saisi lähestulkoon kerralla kun kunnallinen puoli juoksutti lähes vuoden ajan eri labroja ottamassa. Ei tule halvemmaksi maksaa 10krt poliklinikka maksuja kuin pari satasta yksityiselle jolloin säästyy monelta vaivalta ja odottamiselta.
Mutta, kaikellahan on varmasti joku tarkoitus.
Tänään olen pistänyt itseeni viimeisenkin pistoksen ja huomenna on ensimmäinen inseminaatio.
Jännittää kovin minkä laatuista ja miten paljon mies saa kuppiin tavaraa. Siinä kun piilee ainoa syy tähän kaikkeen mikä meistä on löytynyt...
Ei ole helppoa matkata 250km lääkäriin aina kun sen aika on lyhyellä varoitus ajalla. Varsinkin kun työajat ovat mitä ovat. Mutta kunnon palvelun ja hyvien hoitojen vuoksi olin valmis kokeilemaan auttaisiko tämä.
Toivon tietysti enemmän kuin muuta että tästä jotain syntyisi. Vaikka kovasti pelkään myös pahinta ja mietin mitä jos ei.
Ei kai se kiellettyä ole asioita päässänsä pyöritellä vaikka se ehkä turhaa onkin murehtia etukäteen. Kait sitä jo jotenkin on oppinut suojelemaan itseään. Sanon aina että kun elän tämän kropan kanssa niin en voi olla miettimättä mitä minun sisällä tapahtuu!!
Nyt en voi muuta kun maata sängyssä, alavatsa on niin kipeeen oloinen pregnyl piston jälkeen. Huomista jännittäessä ja parasta toivoen,
<3:lla Katla
Jos jotain tekisin toisin niin sen että en ikipäivänä menisi kunnalliselle lääkärille tekemään alku tutkimuksia. Yksityisellä puolella kaikki labrat saisi lähestulkoon kerralla kun kunnallinen puoli juoksutti lähes vuoden ajan eri labroja ottamassa. Ei tule halvemmaksi maksaa 10krt poliklinikka maksuja kuin pari satasta yksityiselle jolloin säästyy monelta vaivalta ja odottamiselta.
Mutta, kaikellahan on varmasti joku tarkoitus.
Tänään olen pistänyt itseeni viimeisenkin pistoksen ja huomenna on ensimmäinen inseminaatio.
Jännittää kovin minkä laatuista ja miten paljon mies saa kuppiin tavaraa. Siinä kun piilee ainoa syy tähän kaikkeen mikä meistä on löytynyt...
Ei ole helppoa matkata 250km lääkäriin aina kun sen aika on lyhyellä varoitus ajalla. Varsinkin kun työajat ovat mitä ovat. Mutta kunnon palvelun ja hyvien hoitojen vuoksi olin valmis kokeilemaan auttaisiko tämä.
Toivon tietysti enemmän kuin muuta että tästä jotain syntyisi. Vaikka kovasti pelkään myös pahinta ja mietin mitä jos ei.
Ei kai se kiellettyä ole asioita päässänsä pyöritellä vaikka se ehkä turhaa onkin murehtia etukäteen. Kait sitä jo jotenkin on oppinut suojelemaan itseään. Sanon aina että kun elän tämän kropan kanssa niin en voi olla miettimättä mitä minun sisällä tapahtuu!!
Nyt en voi muuta kun maata sängyssä, alavatsa on niin kipeeen oloinen pregnyl piston jälkeen. Huomista jännittäessä ja parasta toivoen,
<3:lla Katla
keskiviikko 10. huhtikuuta 2013
Yksi viiva
Niin se aika kuluu. Kulunut kuukausi tai kaksi on ollut aika mitään sanomattomia. Olen yrittänyt saada jotain aikaan ilman että kuitenkaan. Edelliseen postaukseen voisi taas lisäta kaksi uutta vauva uutistakin.
Ihana että jollain tärppää! Oma pettymys tähän kaikkeen on kuitenkin jo katoamaan päin, tai ainakaan se ei enään tunnu niin pahalta, tämän tunteen kanssa on pakko joka päivä elää.
Mutta...
Mikä voi olla ärsyttävää kun "punaisten päivien" odottelu!!
En yleensä ole pitänyt kirjaa koska vuodan ja koska en. Mutta koska lääkärit niitä sattuneesta syystä aina kyselevät niin pitää laittaa itsellekkin "NE" päivät ylös.
Luomu kuukausia on takana jo 22 ja kiertokin on ollut koko ajan tasaisempi. Mutta nyt on taas vuoto jäänyt jonnekkin siperiaan kun ei vaan kuulu vaikka tuntemuksia onkin ollut. Nyt kuitenkin jo 4-6 päivää myöhässä!!
Pakkohan sitä oli sitten käydä testejäkin ostamassa jotta saisi mielenrauhan. Mutta yllätys yllätys, yksi ainut viiva.
No mutta, tällä viikolla suunitellaan hoitojen aikatauluja ja meillä onkin suunnitelmissa käydä ensimmäiset hoidot (inseminaatiot) tekemässä yksityisellä puolella koska meidän kotikaupungissa ei mitään lapsettomuushoitoja tehdä niin on sama ajaa yksityiselle kuin julkiselle puolelle jonne sama matka.
Soitin muutama viikko sitten väestöliitolle kysyäkseni hieman heidän käytännöistään. Ja kulemma ensimmäisen käynnin saa 2-3 viikon päähän ja sen jälkeen ei aikatauluja ole. Eli käytännössä voitaisi ajatella että ensimmäinen inseminaatio voitaisiin tehdä jo huhtikuussa tai toukokuussa :) Mikä olisi tietysti hienoa!
Jännätään nyt pitikö se yksi viiva totuttuun tapaan paikkansa vai olisiko ihme todella tapahtunut!
Ihana että jollain tärppää! Oma pettymys tähän kaikkeen on kuitenkin jo katoamaan päin, tai ainakaan se ei enään tunnu niin pahalta, tämän tunteen kanssa on pakko joka päivä elää.
Mutta...
Mikä voi olla ärsyttävää kun "punaisten päivien" odottelu!!
En yleensä ole pitänyt kirjaa koska vuodan ja koska en. Mutta koska lääkärit niitä sattuneesta syystä aina kyselevät niin pitää laittaa itsellekkin "NE" päivät ylös.
Luomu kuukausia on takana jo 22 ja kiertokin on ollut koko ajan tasaisempi. Mutta nyt on taas vuoto jäänyt jonnekkin siperiaan kun ei vaan kuulu vaikka tuntemuksia onkin ollut. Nyt kuitenkin jo 4-6 päivää myöhässä!!
Pakkohan sitä oli sitten käydä testejäkin ostamassa jotta saisi mielenrauhan. Mutta yllätys yllätys, yksi ainut viiva.
No mutta, tällä viikolla suunitellaan hoitojen aikatauluja ja meillä onkin suunnitelmissa käydä ensimmäiset hoidot (inseminaatiot) tekemässä yksityisellä puolella koska meidän kotikaupungissa ei mitään lapsettomuushoitoja tehdä niin on sama ajaa yksityiselle kuin julkiselle puolelle jonne sama matka.
Soitin muutama viikko sitten väestöliitolle kysyäkseni hieman heidän käytännöistään. Ja kulemma ensimmäisen käynnin saa 2-3 viikon päähän ja sen jälkeen ei aikatauluja ole. Eli käytännössä voitaisi ajatella että ensimmäinen inseminaatio voitaisiin tehdä jo huhtikuussa tai toukokuussa :) Mikä olisi tietysti hienoa!
Jännätään nyt pitikö se yksi viiva totuttuun tapaan paikkansa vai olisiko ihme todella tapahtunut!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)