Nyt se on varmaa

Hcg oli laskenu roimasti, hyvä niin. Itse tunnen sen olossani ja tiesin jo aikoja sitten ettei kaikki ole kunnossa. Ultrassa nähtiin että kohtu täynnä epämääräistä hyytymää...Selvä peli. Ei mitään merkkejä raskaudesta. Tämä meni kesken. Olisikin ollut liian hyvää ollakseen totta.
Sain tyhjennys ja kipulääkkeet  kotiin, osastolle en halunnut!
Nyt vaan toivotaan että kaikki valuu pois jotta ei sinne kaavintaan tarvitse mennä.

Kaikki, kaikki sitä pitääkin kokea.

Lääkäri ihmetteli mistä johtui että 17alkiosta vain 8 hedelmöittyi, sitä emme tiedä!
Onneks pakkasessa on kuitenkin kolme alkiota. Toivottavasti niillä päästäisi pidemmälle kuin nyt. Toivossa on hyvä elää, en halua romahtaa enkä edes itkeä enään. Onneksi olen itse tässä enkä missään teholla. Aika näyttää tuleeko tämä uniin.
Illalla otan lääkkeen ja toivon parasta...sitä ennen pitää pari juttua vielä hoitaa.

Sairaalassa

Olen luopunut toivosta, vaikka sitä vielä on. Jokin tulehdus ilmeisesti aiheutaa vuodon kohdusta ja kohdun kaulan päällä on iso hyytymä jonka vuoksi kohtu supistelee.
Aamulla ultrassa oli kuitenkin vielä meidän pieni "toivomne" nähtävissä. Joten ihme olisi vielä mahdollinen.
Nyt seuraillaan tilannetta ja lääkitään emättimeen.
Jos keskenmeno tulee on se luultavasti tulehduksen syy, miten turhauttavalta tuntuu. Mutta on tämä "toivo" jokatapauksessa aikamoinen taistelija, vuoto ollut niin massiivista.
Aika näyttää. Onhan tässä jo muutamat itkut itketty.

Uni tulevaisuudesta?

Ei koskenut edellisen postauksen uni ainakaan
viimeisintä kiertoa. Niin se vuoto alkoi yks kaks toispuoleisella nivuskivulla. Vuoto oli vähäistä ja kesti normaalia lyhyemmän ajan. Mutta pääasia että alko ja saatiin rattaat pyörimään.

Parin viikon päästä alkaa icsi hoito lyhyellä kaavalla. Kierto pitää keltarauhashormoonin avulla ajoittaa niin että n. Viikko ennen jouluaattoa tehdään meille ensimmäinen siirto. Vähän kyllä jännittää ja pelottaa tuottaako se tulosta.
En osaa edes kuvitella että meillä, siis MEILLÄ voisi heti tärpätä.
Sain pco labran vastauksetkin, ja kokeet oli priimaa. Joten ainakin jotain hyvää.
Nyt vaan odotetaan että aika kuluu pian!

Lapsettomuus ja hoitotakuu

Meillä nämä lapsettomuus asiat eivät ole julkisella puolella mennyt ihan niinkun olisi pitänyt. Joten otimme selvää voiko olla mahdollista että pelkät tutkimukset saa kunnallisella puolella kestää yli vuoden.
Olemme maksaneet kunnallisen puolen laboratorio kokeista sekä poliklinikka maksuista enemmän kun mitä olisimme maksaneet yksityisellä puolella. Syynä mm.se että kokeita on otettu tyyliin yksi kerrallaan ja jokaisesta käynnistä kun on veloitettu polimaksu.
Mutta tosiaan selvitimme hoitotakuu asiaa ja on niin että vuoden sisällä hoidon aloituksesta tulisi hoitoa saada.
Näin ollen meillä tämä ei ole toteutunut...
Nähtäväksi jää jääkö asia tähän. Olemmehan kuitenkin epätoivoisina jo yksityiseenpuoleenkin turvautuneet kun muuten ei apua ollut tarjolla.

Mutta haluan vain että kaikki vaativat oikeuksiaan! Lapsettomuus on sairaus johon hoitotakuu pätee!

Yksi viiva

Niin se aika kuluu. Kulunut kuukausi tai kaksi on ollut aika mitään sanomattomia. Olen yrittänyt saada jotain aikaan ilman että kuitenkaan. Edelliseen postaukseen voisi taas lisäta kaksi uutta vauva uutistakin.
Ihana että jollain tärppää! Oma pettymys tähän kaikkeen on kuitenkin jo katoamaan päin, tai ainakaan se ei enään tunnu niin pahalta, tämän tunteen kanssa on pakko joka päivä elää.

Mutta...
Mikä voi olla ärsyttävää kun "punaisten päivien" odottelu!!
En yleensä ole pitänyt kirjaa koska vuodan ja koska en. Mutta koska lääkärit niitä sattuneesta syystä aina kyselevät niin pitää laittaa itsellekkin "NE" päivät ylös.

Luomu kuukausia on takana jo 22 ja kiertokin on ollut koko ajan tasaisempi. Mutta nyt on taas vuoto jäänyt jonnekkin siperiaan kun ei vaan kuulu vaikka tuntemuksia onkin ollut. Nyt kuitenkin jo 4-6 päivää myöhässä!!

Pakkohan sitä oli sitten käydä testejäkin ostamassa jotta saisi mielenrauhan. Mutta yllätys yllätys, yksi ainut viiva.

No mutta, tällä viikolla suunitellaan hoitojen aikatauluja ja meillä onkin suunnitelmissa käydä ensimmäiset hoidot (inseminaatiot) tekemässä yksityisellä puolella koska meidän kotikaupungissa ei mitään lapsettomuushoitoja tehdä niin on sama ajaa yksityiselle kuin julkiselle puolelle jonne sama matka.

Soitin muutama viikko sitten väestöliitolle kysyäkseni hieman heidän käytännöistään. Ja kulemma ensimmäisen käynnin saa 2-3 viikon päähän ja sen jälkeen ei aikatauluja ole. Eli käytännössä voitaisi ajatella että ensimmäinen inseminaatio voitaisiin tehdä jo huhtikuussa tai toukokuussa :) Mikä olisi tietysti hienoa!

Jännätään nyt pitikö se yksi viiva totuttuun tapaan paikkansa vai olisiko ihme todella tapahtunut!

Edistystä

Ensimmäistä kertaa vajaan vuoden sisään ei ollut paha mieli kun lääkärin huoneesta ulos kävelin. Tuntui että kerrankin joku ymmärtää ajan kulun ja sen miten liian pitkä aika murentaa toivoa.

Nyt saatiin lupaus että parin tutkimuksen jälkeen päästään polullamme eteenpäin. Seuraavana on vuorossa ultraääni jossa tarkastetaan munajohtimien aukiolo ja sen jälkeen verikokeita.

Vaikka ajatus ehkä hieman pelottaakin on huojentavaa kuulla että seuraavaksi kokeillaan inseminaatiota (jos tulevissa kokeissa ei vikaa) ja siitä sitten jatketaan eri hoitomuotoihin jos ei tärppää.

Kuulostihan se hyvältä kun osaava lääkäri sanoi että "ei saa luovuttaa" ja että pitää vaan jatkaa hoitoja sinnikkäästi. Monet kulemma lopettavat liian aikaisin.
Itse olen miettinyt että jatkan/jatkamme niin kauan kuin se hyvältä tuntuu. Näin etukäteen ajsteltuna en voisi kuvitella että jaksain montaa vuotta juosta hoidoissa jotka rankkoja niin henkisesti kuin fyysisestikkin.

Mutta kait sitä avoimella mielellä ja päivä kerrallaan asenteella pärjää pitkälle??

Uneni kaunein ja todellisuus

Heräsin aamulla väsyneenä. Näin unta pienestä pojasta joka oli meidän oma.
Elin unesssa mukana niin vahvasti ja se tuntui hyvin todelliselta. Ehkä joku päivä, ajattelin.

Se on kumma miten sitä seuraa oman kehon toimintaa ja aina toivoo (vaikka miten monta pettymystä olisinkin takana) sen päiväisen närästyksen ja pahoinvoinnin johtuvan pienestä katkaravusta vatsan pohjalla.
Sitten kun se todellisuus taas valkenee niin tuntuu ettei kukaan ymmärrä miltä juuri sillä hetkellä tuntuu. Ei sitä ajattele että "No ensi kierrossa", sitä kun  jo tietää että sen ihmeen todennäisyys ei ole suuri kun on pettunyt n.20 kertaa!

Tuo 20:han näyttää aika pieneltä tässä mustaa valkoisella mutta kyllä siihen on paljon mahtunut!
Jos sen 20 kertaa kääntää 1vuodeksi ja 8kuukaudeksi niin se kuulostaa varmasti pitkälle, ainakin heille joilla tärppää ensimmäisellä tai toisella kerralla.
Sitten taas he jotka pettyvät yli 40 kertaa tai koko loppuelämäkseen... Sitä en uskalla edes miettiä.
Voin vain kuvitella miten monta henkistä alamäkeä siihen aikaan mahtuu. Olen miettinyt sitä jos jokin päivä tulisi tarve hyväksyä tilanne.
Todellisuudessa en pysty sellaista vielä edes kuvittelemaan.

Kävimme lääkärin vastaanotolla ja iloksemme siellä oli vastassa vanhempi lääkäri joka tiesi mistä puhui. Oli ilo kuunnella kun joku vihdoin pisti asioihin vauhtia. Mies on nyt tutkittu ja muutosta parempaan oli nyt selkeäst tapahtunut. Toisin sanoen ensimmäinen siemennestenäyte oli tyhjää täys ja tämä toinen sisälsikin jo elämää.

Seuraavan kuukauden aikana pääsen katsomaan onko
munajohtimeni varmasti auki ja miten hormoonit toimii ja sen jälkeen jos mitään ei ilmene niissä kokeissa niin inseminaatiota ensin kokeillaa.
Jännittävää mutta mukavaa että jotain vihdoin tapahtuu.