2,5 vuotta

...otsikon mukaisesti 2,5 vuotta olen toivonut kahta viivaa testiin (kukapa ei toivoisi pitkän yrityksen jälkeen). Olen itkenyt, luopunut toivosta, tuskastunut ja taas uskonut ihmeeseen.

Nyt olen onnellinen, joulupäivänä testiin ilmestyi lyhyen odotuksen jälkeen kaksi viiva, testiviivakin oli kahdessa päivässä hieman vahvistunut. Ensimmäinen ICSI antoi meille plussan, toivon omasta yhteisestä lapsesta.
En ymmärrä tätä todeksi, odotan ultraa jotta voin itkeä onnesta ja olla onnellinen siitä mikä toivottavasti käy todeksi.

Toivoa on

pp.10 ja yö villien unien jälkeen oli pakko testata.
Sain todella hailakan plussan (2päivää sitten ei vielä näkynyt mitään).
En usko vielä että "toivomme" olisi totta. Mutta odotan lähemmäksi testipäivää ja sitten uskon jos viiva on vahvistunut.
Kaikki joululaulutkin pistää palan kurkkuun ja herkistää, voiko toivomme käydä toteen. Ja joulun taika toteutua. Nyt TOIVON!

Selvinneet munasolut ja siirto

8 munasolua hedelmöittyi joista 3 lopetti jakautumisen.
Yksi täydellinen, ja paras alkio on siirretty sisääni kasvamaan ja loput meni pakkaseen.
Nyt vain toivotaan että saadaan maailman paras joululahja <3

Tällä hetkellä olo on vieläkin turvonnut, kuuluu kulemma asiaan. Lepo oli tepsinyt ja kudosnesteet vähentynyt lähes olemattomiin. Viikko saikkua siis tuli...
Hieman on olo voipunut ja vatsa kipeytyy tekemisestä edelleen.

Nyt kuitenkin mahdollisimman normaalia arkea ja puuhailua ja sitten toivotaan parasta...pahinta en halua pelätä ennen kun annetaan syy.
Pienen pieni muna sisälläni nyt toivottavasti kasvaa ja voimistuu <3

Punktio

Saalis oli 17 munarakkulaa joiden kokoa en vielä tiedä, osa kuitenkin hyvin pieniä. Osa rakkuloista jäi vielä sisälle koska ne olivat vaarallisen lähellä verisuonia eikä niitä sen vuoksi saatu pois.

Loppu viikko tuli sairaslomaa hyperstimulaation vuoksi. Typerää harmitella saikun pituutta, mutta koska satun olemaan viimeisessä harjoittelussani ja olin varautunut maks.3 päivän sairaslomaan asia hieman vaivaa mieltäni. Olen kuitenkin lukenut että raskautuminen voisi hyperstimulaation vuoksi epäonnistua joten lienee aiheellista ottaa asia vakavasti. Nyt pitäis sitten vaan levätä ja juoda jotta tila ei tästä pahenisi.

Tällä hetkellä olo on kuin kipeällä ilmapalolla. Vatsan seutu on niin turvoksissa että vois kuvitella että olen jo raskaana. Lisäksi punktion jälkeiset kivut vetää aikalailla kippuralle. Valmistauduin kipuun, mutta en tiennyt että se olisi tällaista. Vasenta puolta kyllä ronkittiin aika tavalla ja se puoli onkin nyt kipeämpi...

Siittiö saalis ei ollut hulppea, mutta meille tehdään icsi joten sillä ei väliä.
Odotan huomista puhelinsoittoa jotta kuulen onko meidän vauvat lähteny jakautumaan vai ei. Ja keskiviikkona sitten siirtoon jos kaikki menee hyvin.

Viimeinen ultra ennen kun se alkaa...

Ultrassa "munieni" määrä oli ainakin tuplaantunut. Hyperstimulaation oireita täytyy seurata, täytyy vain levätä ja kulemma juoda paljon.

Toisella puolella rakkulat olivat suurempia kuin toisella, mutta silti pistoksia tuli vielä kahtena päivänä samalla annoksella kuin koko hoidon ajan.

Tänään on pregnylin vuoro ja innolla odotan muuttuuko tämä olotila minkälaiseksi sen jälkeen.

Nyt on tuntunut siltä että alavatsan/lantion seutu on turvoksissa ja jalatkin helposti jomottavat kun ovat alaspäin. Turvotuksia siis ja jonkin asteista väsymystäkin kenties.

Maanantaina on keräys ja keskiviikkona siirto, pikkasen jo jännittää.
Jouluaaton tienoilla sais sitten testailla... Hieman erillainen joulu tiedossa.

2 ultra

Jännitin jonkin verran etukäteen olisiko rakkuloita miten paljon, tai ollenkaan. Eilen jo tuntui silti kuin olisin ankka, ainakin kävelyn osalta. Ankka olo on jatkunut eikä varmasti helpotakkaan. Molemmin puolin oli n.5 rakkulaa. Oikealla puolella isoin oli n.12mm ja vasemmalla kulemma n.10mm. Endometrioosi oli kulemma täydellinen ja lääkäri löi vetoa että meillä nyt tärppäisi. Itse uskon ihmeisiin mutta odotukset ei ole katossa asti.
Urheilla ei kulemma nyt kannata jottei hyperstimulaatiota vaan tulisi. Puregon jatkuu samalla 150yksikön pistolla ja mukaan tulee myös orgalutran.
Torstaina vielä ultrataan sekä sovitaan keräys ja siirto päivät.
Alustavasti  sovittiin että pregnylin saisi pistää lauantaina.

Ihan järkkyä miten paljon menny rahaa lääkkeisiin, mutta jos onnistuttais niin saatais kyllä  maailman paras joululahja!! Kaikki on nyt pelissä. Olen avoimesti  kaikille näistä hoito jutuista kertonut ja olo on tosi hyvä. En stressaa enkä murehdi, tätä enempää en pysty tekemään.

Lääkäri jolla olen nyt käynyt on aikamoinen persoona. Kritiikkiä joka suuntaan häneltä löytyy. Pisti korvaan se kuinka meidän sairaalassa viljellään alkioita vaan 2 päivää. Hänen mielestään 3 päivää olisi parempi. Lisäksi tällä kyseisellä 2 päivän viljelyllä on kulemma heikko ennuste raskautua silloin kun pakasteesta sulatetaan ja siirretään. Jännä miten moni asia vaikuttaa tulokseen ja miten vähän yksilöitä huomioidaan  hoidoissa. Lääkärin mielestä jokainen tapaus tulisi yksilöllisesti punnita ja muokata hoitoa sen mukaan, näin kun ei kulemma pääsääntöisesti toimita julkisella puolella.

1 IVF/ICSI kierto

Olen nyt primoluteilla saanut jonkinlaisen vuodon aikaan jonka aikana alkoi myös puregon pistot.
Tänään olis jo 5  pisto pistettävänä ja huomenna toinen ultra. Jännää oli että vuoto oli jo kaksi päivää pois mutta tänään alkoi ikäänkuin uudelleen. Nopealla googletuksella löysin että puregoninkin aikana on joillakin vuotoa esiintynyt ja hoito normaalisti edennyt. Toivottavasti limakalvo olisi minullakin muuttunut paksummaksi jotta reilun viikon päästä pääsisimme itse asiaan, eli siirto puuhiin.
Lääkäri jolla tällä kertaa asioin oli oikein tietävä. Hän ihmetteli miksi siittiöiden rakennetta ei oltu tarkasti tutkittu, on kulemma mahdollista että siittiöiden viallisuuden vuoksi munarakkulat eivät lähtisi jakautumaan.

Olo on ollut väsynyt, puregon pistot kirvelee ja alavatsan outouttakin on ollut havaittavissa.
Eniten pelottaa keräys ja se mitä kaikki lääkkeitä minuun sen aikana tungetaan, ja että joudunko sairaala kamppeisiin pukeutumaan. Sairaala kun on minulle työpaikka, ja sen vuoksi asiakkaana olo tuntuu oudolta. Lisäksi tieto esim.lääkkeistä lisää omaa tuskaani.

Toivoisin salaa kahden alkion siirtoa, mutta  en uskalla toivoa hoidoilta mitään. Koko ajan yksi asia pyörii mielessä, tulevaisuus ja perheluku.
On huikeeta olla nyt tässä, meillä on ensimmäistä kertaa täysi toivo!