TOIVO pienestä...

keskiviikko 19. elokuuta 2015

H hetki lähestyy

viimeisiä päiviä/viikkoja mennään. Raskaus on ollut pelonsekainen ja onnellinen. Kaikki on mennyt pääpiirteittäin hyvin, varhaiset supistukset ovat pitäneet minut melko lailla varpaillaan ja varovaisesti on tullu otettua.
Vauvalle on kaikki hankinnat tehty ja nyt vain odotellaan.
Tuntuu epätodelliselta miten vuoden takainen romahdus on saamassa onnellisen päätöksen ja me meidän kauan odotettu lapsi.
Rakkaus pientä kohtaan on jo aivan valtavan suurissa mittakaavoissa eikä tätä kiitollisuutta voi sanoin kuvata. Kunhan kaikki nyt vaan menee hyvin loppuun asti...
Koitan päivisin ottaa rennosti ja ihailla isoa mahaani sekä ottaa ilolla vastaan jokainen liike sen sisällä.
Kohta katseemme vihdoin kohtaa, maltamme tuskin odottaa ❤

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Mitä meille kuuluu?

Eipä ole pitkään aikaan tullut tänne päivityksiä. Vaikka paljon uutisia olisikin ollut.


Marraskussa 2014 sulatettiin pakkasukot jotka olivat ensimmäisestä icsistä tallella. Kolmesta vain yksi selvisi siirtoon, eikä sekään tarrannut kiinni.


Vihaa ja tuskaa täynnä hakeuduimme samantien maamme parhaalle privaatti klinikalle jossa aivan ihana lääkäri otti meidät vastaan. Päässämme soi vaan levy "emme anna periksi, nyt tai ei koskaan, maksaa mitä maksaa"! Siitä alkoi matka kohti kolmatta koeputkihedelmöitystämme!


Koko hoito oli täynnä hyvää virettä ja meillä oli lääkäriimme täysi luotto. Niin hyvää palvelua mitä saimme/olemme saanet kyseiseltä klinikalta emme ole muualta saaneet ja sydämeni oli aivan pakahtua onnen tunteisiin koko hoiton ajan.


Yhteistuumin lääkärin kanssa teimme rohkeita lääkelisäyksiä ja otimme mm.keräysaikataulun kanssa varman päälle.
Lopputuloksena oli 8hedelmöittynyttä alkiota joista 2 jakautui blastokysti vaiheeseen.


Siirsimme blastoista toisen (toinen vaati yhden päivän pidemmän viljely ajan ennen lopullista bladtovaihetta) ja toinen meni pakkaseen. Kovasti siinä mietti että mitä jos nämäkään kaksi ei meille lasta tuo, mutta toisin kävi.
Onneksi emme odottaneet naisteklinikan jonon edistymistä...sieltä ei nimittäin ole vieläkään kirjettä tullut!


Tämä joulukuussa siirretty suuri toivomme tarrasi heti kiinni ja on edelleenkin mahassani, potkii jo melko lujasti. Kesän lopulla meidän lapsettomuusmatkamme saa toivottavasti vihdoin onnellisen lopun ❤ Raskaus on mennyt hyvin ja vauvalla vaikuttaa kaikki olevan hyvin.
Pikkuhiljaa uskaltaa jo unelmoida ja tehdä hankintoja meidän pienelle. Vaikeeta on ollut käsittää, että tämä todella on totta... Mutta kyllä tämä on!