Muutin banneri tekstiä koska se sopii tähän hetkeen.
Käytimme valttikorttimme, menimme yksityiselle puolelle ja teimme yhden IVF kierron ICSI:llä. Mitä jäi käteen? Vastaus, lasku.
En pysty sanoin kuvaamaan miltä nyt tuntuu. Tai no, olo on sellanen että herään aamulla koska on pakko. Arjen on pakko pyöriä. Olen monen silmissä todella onnellinen, minulla on kaksi kouluikäistä lasta, kiva koti ja koulutus. Minullahan on kaikkea! Mutta omasta mielestäni ei ole.
En ole kokenut mieheni kanssa raskauden odotusta ja vauva aikaa, me emme voi yhdessä muistella lasten ensimmäistä parkaisua tai sitä miten lapset oppi konttaamaan. Vaikka olen ollut onnekas ja saanut lapseni todella nuorena niin silti tuntuu että jään jostain paitsi kun en nyt kolmekymppisenä lasta saa. Joku ehkä kutsuu tätä itsekkyydeksi, mutta minulle tämä on suuri suru. Minä tiedän mitä on saada lapsi, tiedän mistä jään paitsi. Lisäksi suren sitä ettei mieheni saa kokea isäksi kasvua ja sitä mitä on saada oma lapsi.¨
Uskon että jokaisen naisen pitää käydä läpi ajatus siitä että lapsia ei enään tule. Itse en ole tätä koskaan vielä käsitellyt ja tuntuu että en voi sellasta päätöstä tehdä. Mutta miten jatkaa elämää jos ei voi hyväksyä tosi asioita!?!
Olen umpikujassa. Voisin vain itkeä, en jaksa enään hoitoja mutta en osaa hyväksyä tosia asioitakaan. En ennen kaikkea jaksa enään toivoa, en jaksa joka kuukausi miettiä alkaisiko tästä raskaus ja voisinko olla raskaana nyt kun kuukautiset ei alakkaan. Hyvinä hetkinä toivon, mutta tiedän nyt että se on turhaa ja se rikkoo minut sekä parisuhteemmekin pikkuhiljaa.
Meidän toinen IVF siis meni aivan penkin alle. Kypsät munasolut katosivat viikonlopun aikana ja lopputulos oli että saimme kaksi kypsää munasolua joista toinen vain hedelmöittyi. Mutta sekään ei kiinnittynyt. Jostain syystä omat munasarjana on ollut keskenmenon jälkeen eri paria. Toinen ei kasvata puregonilla munasoluja isoiksi asti ja näin ollen saldo jää toisen varaan. Tämä hoitokierto yksityisellä oli suurin fiasko ja olen niiiiin vihainen!
Saldona nyt on 3vuotta ja 4kk lapsettomuutta. 1 inseminaatio, 2 IVF hoitoa, 2 tuoresiirtoa, 1 keskenmeno eikä kädessä ole tällähetkellä kuin surua ja katkeruutta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ivf. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ivf. Näytä kaikki tekstit
perjantai 19. syyskuuta 2014
torstai 26. joulukuuta 2013
2,5 vuotta
...otsikon mukaisesti 2,5 vuotta olen toivonut kahta viivaa testiin (kukapa ei toivoisi pitkän yrityksen jälkeen). Olen itkenyt, luopunut toivosta, tuskastunut ja taas uskonut ihmeeseen.
Nyt olen onnellinen, joulupäivänä testiin ilmestyi lyhyen odotuksen jälkeen kaksi viiva, testiviivakin oli kahdessa päivässä hieman vahvistunut. Ensimmäinen ICSI antoi meille plussan, toivon omasta yhteisestä lapsesta.
En ymmärrä tätä todeksi, odotan ultraa jotta voin itkeä onnesta ja olla onnellinen siitä mikä toivottavasti käy todeksi.
Nyt olen onnellinen, joulupäivänä testiin ilmestyi lyhyen odotuksen jälkeen kaksi viiva, testiviivakin oli kahdessa päivässä hieman vahvistunut. Ensimmäinen ICSI antoi meille plussan, toivon omasta yhteisestä lapsesta.
En ymmärrä tätä todeksi, odotan ultraa jotta voin itkeä onnesta ja olla onnellinen siitä mikä toivottavasti käy todeksi.
lauantai 7. joulukuuta 2013
Viimeinen ultra ennen kun se alkaa...
Ultrassa "munieni" määrä oli ainakin tuplaantunut. Hyperstimulaation oireita täytyy seurata, täytyy vain levätä ja kulemma juoda paljon.
Toisella puolella rakkulat olivat suurempia kuin toisella, mutta silti pistoksia tuli vielä kahtena päivänä samalla annoksella kuin koko hoidon ajan.
Tänään on pregnylin vuoro ja innolla odotan muuttuuko tämä olotila minkälaiseksi sen jälkeen.
Nyt on tuntunut siltä että alavatsan/lantion seutu on turvoksissa ja jalatkin helposti jomottavat kun ovat alaspäin. Turvotuksia siis ja jonkin asteista väsymystäkin kenties.
Maanantaina on keräys ja keskiviikkona siirto, pikkasen jo jännittää.
Jouluaaton tienoilla sais sitten testailla... Hieman erillainen joulu tiedossa.
Toisella puolella rakkulat olivat suurempia kuin toisella, mutta silti pistoksia tuli vielä kahtena päivänä samalla annoksella kuin koko hoidon ajan.
Tänään on pregnylin vuoro ja innolla odotan muuttuuko tämä olotila minkälaiseksi sen jälkeen.
Nyt on tuntunut siltä että alavatsan/lantion seutu on turvoksissa ja jalatkin helposti jomottavat kun ovat alaspäin. Turvotuksia siis ja jonkin asteista väsymystäkin kenties.
Maanantaina on keräys ja keskiviikkona siirto, pikkasen jo jännittää.
Jouluaaton tienoilla sais sitten testailla... Hieman erillainen joulu tiedossa.
maanantai 2. joulukuuta 2013
2 ultra
Jännitin jonkin verran etukäteen olisiko rakkuloita miten paljon, tai ollenkaan. Eilen jo tuntui silti kuin olisin ankka, ainakin kävelyn osalta. Ankka olo on jatkunut eikä varmasti helpotakkaan. Molemmin puolin oli n.5 rakkulaa. Oikealla puolella isoin oli n.12mm ja vasemmalla kulemma n.10mm. Endometrioosi oli kulemma täydellinen ja lääkäri löi vetoa että meillä nyt tärppäisi. Itse uskon ihmeisiin mutta odotukset ei ole katossa asti.
Urheilla ei kulemma nyt kannata jottei hyperstimulaatiota vaan tulisi. Puregon jatkuu samalla 150yksikön pistolla ja mukaan tulee myös orgalutran.
Torstaina vielä ultrataan sekä sovitaan keräys ja siirto päivät.
Alustavasti sovittiin että pregnylin saisi pistää lauantaina.
Ihan järkkyä miten paljon menny rahaa lääkkeisiin, mutta jos onnistuttais niin saatais kyllä maailman paras joululahja!! Kaikki on nyt pelissä. Olen avoimesti kaikille näistä hoito jutuista kertonut ja olo on tosi hyvä. En stressaa enkä murehdi, tätä enempää en pysty tekemään.
Lääkäri jolla olen nyt käynyt on aikamoinen persoona. Kritiikkiä joka suuntaan häneltä löytyy. Pisti korvaan se kuinka meidän sairaalassa viljellään alkioita vaan 2 päivää. Hänen mielestään 3 päivää olisi parempi. Lisäksi tällä kyseisellä 2 päivän viljelyllä on kulemma heikko ennuste raskautua silloin kun pakasteesta sulatetaan ja siirretään. Jännä miten moni asia vaikuttaa tulokseen ja miten vähän yksilöitä huomioidaan hoidoissa. Lääkärin mielestä jokainen tapaus tulisi yksilöllisesti punnita ja muokata hoitoa sen mukaan, näin kun ei kulemma pääsääntöisesti toimita julkisella puolella.
Urheilla ei kulemma nyt kannata jottei hyperstimulaatiota vaan tulisi. Puregon jatkuu samalla 150yksikön pistolla ja mukaan tulee myös orgalutran.
Torstaina vielä ultrataan sekä sovitaan keräys ja siirto päivät.
Alustavasti sovittiin että pregnylin saisi pistää lauantaina.
Ihan järkkyä miten paljon menny rahaa lääkkeisiin, mutta jos onnistuttais niin saatais kyllä maailman paras joululahja!! Kaikki on nyt pelissä. Olen avoimesti kaikille näistä hoito jutuista kertonut ja olo on tosi hyvä. En stressaa enkä murehdi, tätä enempää en pysty tekemään.
Lääkäri jolla olen nyt käynyt on aikamoinen persoona. Kritiikkiä joka suuntaan häneltä löytyy. Pisti korvaan se kuinka meidän sairaalassa viljellään alkioita vaan 2 päivää. Hänen mielestään 3 päivää olisi parempi. Lisäksi tällä kyseisellä 2 päivän viljelyllä on kulemma heikko ennuste raskautua silloin kun pakasteesta sulatetaan ja siirretään. Jännä miten moni asia vaikuttaa tulokseen ja miten vähän yksilöitä huomioidaan hoidoissa. Lääkärin mielestä jokainen tapaus tulisi yksilöllisesti punnita ja muokata hoitoa sen mukaan, näin kun ei kulemma pääsääntöisesti toimita julkisella puolella.
sunnuntai 1. joulukuuta 2013
1 IVF/ICSI kierto
Olen nyt primoluteilla saanut jonkinlaisen vuodon aikaan jonka aikana alkoi myös puregon pistot.
Tänään olis jo 5 pisto pistettävänä ja huomenna toinen ultra. Jännää oli että vuoto oli jo kaksi päivää pois mutta tänään alkoi ikäänkuin uudelleen. Nopealla googletuksella löysin että puregoninkin aikana on joillakin vuotoa esiintynyt ja hoito normaalisti edennyt. Toivottavasti limakalvo olisi minullakin muuttunut paksummaksi jotta reilun viikon päästä pääsisimme itse asiaan, eli siirto puuhiin.
Lääkäri jolla tällä kertaa asioin oli oikein tietävä. Hän ihmetteli miksi siittiöiden rakennetta ei oltu tarkasti tutkittu, on kulemma mahdollista että siittiöiden viallisuuden vuoksi munarakkulat eivät lähtisi jakautumaan.
Olo on ollut väsynyt, puregon pistot kirvelee ja alavatsan outouttakin on ollut havaittavissa.
Eniten pelottaa keräys ja se mitä kaikki lääkkeitä minuun sen aikana tungetaan, ja että joudunko sairaala kamppeisiin pukeutumaan. Sairaala kun on minulle työpaikka, ja sen vuoksi asiakkaana olo tuntuu oudolta. Lisäksi tieto esim.lääkkeistä lisää omaa tuskaani.
Toivoisin salaa kahden alkion siirtoa, mutta en uskalla toivoa hoidoilta mitään. Koko ajan yksi asia pyörii mielessä, tulevaisuus ja perheluku.
On huikeeta olla nyt tässä, meillä on ensimmäistä kertaa täysi toivo!
Tänään olis jo 5 pisto pistettävänä ja huomenna toinen ultra. Jännää oli että vuoto oli jo kaksi päivää pois mutta tänään alkoi ikäänkuin uudelleen. Nopealla googletuksella löysin että puregoninkin aikana on joillakin vuotoa esiintynyt ja hoito normaalisti edennyt. Toivottavasti limakalvo olisi minullakin muuttunut paksummaksi jotta reilun viikon päästä pääsisimme itse asiaan, eli siirto puuhiin.
Lääkäri jolla tällä kertaa asioin oli oikein tietävä. Hän ihmetteli miksi siittiöiden rakennetta ei oltu tarkasti tutkittu, on kulemma mahdollista että siittiöiden viallisuuden vuoksi munarakkulat eivät lähtisi jakautumaan.
Olo on ollut väsynyt, puregon pistot kirvelee ja alavatsan outouttakin on ollut havaittavissa.
Eniten pelottaa keräys ja se mitä kaikki lääkkeitä minuun sen aikana tungetaan, ja että joudunko sairaala kamppeisiin pukeutumaan. Sairaala kun on minulle työpaikka, ja sen vuoksi asiakkaana olo tuntuu oudolta. Lisäksi tieto esim.lääkkeistä lisää omaa tuskaani.
Toivoisin salaa kahden alkion siirtoa, mutta en uskalla toivoa hoidoilta mitään. Koko ajan yksi asia pyörii mielessä, tulevaisuus ja perheluku.
On huikeeta olla nyt tässä, meillä on ensimmäistä kertaa täysi toivo!
maanantai 9. syyskuuta 2013
Hoitojen suunnittelu -ICSI
Meille suunnitellaan ICSI hoitoa jonka lääkitys alkaa kuukauden kuluttua. Vielä yksi vuoto ja sitten seuraavasta laitetaan kaikki panokset kehiin!
En olis 2,5vuotta sitten uskonu että mun pahin pelko käy toteen. Miehelle juttelin mihin kaikkeen voidaan joutua. Hän ei siihen uskonu ja suuttui usein siihen kuinka murehdin turhia.
No, uskon että tämä "turha murehtiminen" pelastaa minut tällä hetkellä itkupotku raivareilta!
Mun mieli on rauhallinen. En oikeestaan murehdi huomista, koska tiedän että nyt saadaan apua. Vihdoin!
Toisaalta pelottaa. Pelottaa se että en usko onnistumiseen ennen kuin plussa testin nään. Pelkään sitä romahdanko jossain vaiheessa, koska nyt tunnen itseni vahvaks.
Mietin myös sitä mistä tänään puhuimme. Mitä jos tulee tarve siirtää kaksi alkiota. Olisin toisaalta innoissaan siitä jos perheemme saisi kaksi lasta kerralla kaiken tämän odotuksen jälkeen. Mutta yhdestäkin olisin sanoinkuvaamattoman onnellinen. Moni asia vaan pyörii mielessä, vähän niinkuin välähdyksinä.
Mutta vaikka toivoa on, en usko onnistumiseen ennen kuin siihen annetaan aihetta.
Voidaan saada paras ja toivotuin joululahja tänä vuonna. Toisiko löytämäni neliapila ja kolme nähtyä tähdenlentoa onnen luoksemme?!? Toivossa on hyvä elää <3
En olis 2,5vuotta sitten uskonu että mun pahin pelko käy toteen. Miehelle juttelin mihin kaikkeen voidaan joutua. Hän ei siihen uskonu ja suuttui usein siihen kuinka murehdin turhia.
No, uskon että tämä "turha murehtiminen" pelastaa minut tällä hetkellä itkupotku raivareilta!
Mun mieli on rauhallinen. En oikeestaan murehdi huomista, koska tiedän että nyt saadaan apua. Vihdoin!
Toisaalta pelottaa. Pelottaa se että en usko onnistumiseen ennen kuin plussa testin nään. Pelkään sitä romahdanko jossain vaiheessa, koska nyt tunnen itseni vahvaks.
Mietin myös sitä mistä tänään puhuimme. Mitä jos tulee tarve siirtää kaksi alkiota. Olisin toisaalta innoissaan siitä jos perheemme saisi kaksi lasta kerralla kaiken tämän odotuksen jälkeen. Mutta yhdestäkin olisin sanoinkuvaamattoman onnellinen. Moni asia vaan pyörii mielessä, vähän niinkuin välähdyksinä.
Mutta vaikka toivoa on, en usko onnistumiseen ennen kuin siihen annetaan aihetta.
Voidaan saada paras ja toivotuin joululahja tänä vuonna. Toisiko löytämäni neliapila ja kolme nähtyä tähdenlentoa onnen luoksemme?!? Toivossa on hyvä elää <3
maanantai 29. heinäkuuta 2013
1 ivf
Saimme tietää että olemme kunnalliselle puolelle ivf jonossa. Loppuvuodesta tapahtuisi tämä.
Toisaalta mukavaa kun tietää että tämä saattaisi päättää pari vuotta jatkuneen epäonnistumis tuskan. Mutta toisaalta toivon ihmettä. En oo mikään lääkkeiden paras kaveri. Ja nuo isot lääkemäärät ei pistä hymyä huulille.
Huomenna ajattelin soittaa yksityiselle klinikallemme että tekiskö ne inseminaation ilman lääkkeitä... Sitä voisin vielä kokeilla, mutta ilman lääkemäärää. En välttämättä näe muille kun keltarauhashirmoonille tarvetta...ja kalliit pistot tuntuu turhilta. Inseminaatioiden ennuste muutenkin epävarmam heikko.
Päivä kerrallaan :)
Toisaalta mukavaa kun tietää että tämä saattaisi päättää pari vuotta jatkuneen epäonnistumis tuskan. Mutta toisaalta toivon ihmettä. En oo mikään lääkkeiden paras kaveri. Ja nuo isot lääkemäärät ei pistä hymyä huulille.
Huomenna ajattelin soittaa yksityiselle klinikallemme että tekiskö ne inseminaation ilman lääkkeitä... Sitä voisin vielä kokeilla, mutta ilman lääkemäärää. En välttämättä näe muille kun keltarauhashirmoonille tarvetta...ja kalliit pistot tuntuu turhilta. Inseminaatioiden ennuste muutenkin epävarmam heikko.
Päivä kerrallaan :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)