Voi ei tätä päätä ja näitä ajatuksia =elämää

Olen viime viikkoina lukenut paljon muiden blogeja ja kokemuksia niiden sisällä. Toisaalta mieleenherää että mitä jos sitä itsekkin on tässä tilassa vuoden, kahden tai jopa kolmen kuluttua. Mietin että onko tämä hetki sittenkään niin huono tai voiko tämä vielä paljon pahemmaksi muuttua. Missä menee raja hoitojen suhteen ja muten voisin hyväksyä sen etten saa enään lisää lapsia, en yhtään yhteistä mieheni kanssa ?
Toisaalta olen todella onnellinen siitä että olen nuorena hairahtanut ja halunnut lapset juuri sen vuoksi etten vanhempana kun kaikki opinnot ja talot on valmiita olisi tässä tilanteesaa.

Mutta silti, silti tämä tunne siitä että raskaus ei vuosien yrityksenkään jälkeen ala ei ole helppo. Minun tulisi käydä läpi luopumisprosessi siitä että minun kroppani en hedelmänsä antanut tähän maailmaan. Vaikka minun täydellinen limakalvoni ja ovulaationi mahdollistaisi raskauden.

Tämä on kuitenkin meidän yhteinen matkamme enkä voi rakastani hylätä sen vuoksi että hänen siittiönsä ei ole muotovaliota. Mutta saattaa olla että minun pitää joku musta päivä valita. Valinta on helppo mutta se musertaa palan minua.

Ensimmäisen raskaustestin aika on viikon kuluttua, se kertoo tämän ensimmäisen inseminaation tuloksen. Mitään odotuksia ei ole! Eihän alle miljoona siittiötä voi riittää raskauteen. Kuulostaa oudolta, raskauteenhan tarvitaan vain yksi hyvä. Mutta ei paljon toiveita lääkärikään antanut. Puhui vaan seuraavasta ja samalla viimeisestä inseminaatiosta.

Kysymyksiä on ilmassa paljon joihin ei vastausta löydy enkä vielä niin haluakkaan löytää. Mutta on tietysti selvä että päätä ne sekottaa.

Elämä pyörii ympyrää, vai pyöriikö?

Paljon on kaikkea tapahatunut. Lähdettiin yksityiselle puolelle hoitoihin kun saatiin tutkimukset kunnallisella valmiiksi. Ja johan alko sitten heti tapahtumaan. Yksityisellä puolella kun saa ajan silloin kun tarvii eikä sillon kun aikoja on!
Jos jotain tekisin toisin niin sen että en ikipäivänä menisi kunnalliselle lääkärille tekemään alku tutkimuksia. Yksityisellä puolella kaikki labrat saisi lähestulkoon kerralla kun kunnallinen puoli juoksutti lähes vuoden ajan eri labroja ottamassa. Ei tule halvemmaksi maksaa 10krt poliklinikka maksuja kuin pari satasta yksityiselle jolloin säästyy monelta vaivalta ja odottamiselta.

Mutta, kaikellahan on varmasti joku tarkoitus.

Tänään olen pistänyt itseeni viimeisenkin pistoksen ja huomenna on ensimmäinen inseminaatio.
Jännittää kovin minkä laatuista ja miten paljon mies saa kuppiin tavaraa. Siinä kun piilee ainoa syy tähän kaikkeen mikä meistä on löytynyt...

Ei ole helppoa matkata 250km lääkäriin aina kun sen aika on lyhyellä varoitus ajalla. Varsinkin kun työajat ovat mitä ovat. Mutta kunnon palvelun ja hyvien hoitojen vuoksi olin valmis kokeilemaan auttaisiko tämä.
Toivon tietysti enemmän kuin muuta että tästä jotain syntyisi. Vaikka kovasti pelkään myös pahinta ja mietin mitä jos ei.
Ei kai se kiellettyä ole asioita päässänsä pyöritellä vaikka se ehkä turhaa onkin murehtia etukäteen. Kait sitä jo jotenkin on oppinut suojelemaan itseään. Sanon aina että kun elän tämän kropan kanssa niin en voi olla miettimättä mitä minun sisällä tapahtuu!!

Nyt en voi muuta kun maata sängyssä, alavatsa on niin kipeeen oloinen pregnyl piston jälkeen. Huomista jännittäessä ja parasta toivoen,
<3:lla Katla