Hieman alle 30 vuotias nainen kirjoittaa anonyymina ajatuksistaan ja haaveesta saada yhteinen lapsi uuspeeheeseen. Vaikka oma pieni perhe on tätä matkaa tukemassa ei se kaikkea surua ja epätoivoa tällä matkalla poista. Monet tämän matkan kokemukset jättävät varmasti ikuiset arvet, kuten varhainen onnen menetys, pitkittynyt keskenmeno jota lääkkein jouduttiin auttamaan.
Blogi on oma päiväkirjani jossa parhaimmillaan on hiljaista ja tyyntä ja sitten välillä tapahtuu enemmän. Blogini muodostaa tunteideni kartan, jonka toivottavasti saan positiivisessa hengessä joku päivä kääriä kasaan ja laittaa muistoihin yhtenä elämän vaiheena.
Mikäli haluat jakaa ajatuksiasi ja tunteitasi niin jätä ilomielin kommentti, vertaistuki on kaikkein tärkein osa tätä kokemusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)