kp 3

Alkoihan ne vihdoin! Pakkohan minun oli odotellessa pari testiä tehdä. Mutta tiesin kuitenkin että ihmettä ei nähdyistä tähdenlennoista huolimatta ole tapahtunut.
Jotenkin oon vaan jo niin muurautunut ajatukseen että me ei luomusti lasta saada!

Parin viikon päästä on suunnittelukäynti. Kyllä muo tuleva pelottaa. En oikeestaan edes tajuis mitä on edessä ellei kanssa sisarien blogeja olisi toisella silmällä tutkinut hetken aikaa.
Mutta vaikka tiedän mikä meitä odottaa niin mietin haluanko ihan oikeasti niin rajuja hoitoja. Eihän meillä tällähetkellä ole vaihtoehtoja... Meillä ei 26 kiertoon ole yhtään raskautta alkanu. Kait se vaan on uskottava!
Välillä tuntuu että aikaa kulunu niin paljon ja ikäero esikoiseeni on niin iso että olenko oikeasti valmis aloittamaan vauvan hoidon alusta. Nyt elämä on helppoa kun kukaan ei ole minusta riippuvainen. Elämä on vuodenkin sisällö helpottunut paljon.
Mutta sitten taas, haluan että joku on minusta riippuvainen. Haluan työnnella rattaita, syöttää ja vaihtaa vaippoja. Haluan vielä reilusti aikuisiällä kokea mitä on tulla äidiksi.
Mutta hinta mitä tästä haaveesta maksan on ehkä iso. Kyllähän oman vauvan pitääkin maksaa, mutta entäs terveysriskit. Onko niitä? Onko väärin viedä hoidot näin pitkälle...jonkun mielestä ehkä. Mutta miehenikin vuoksi olen valmis ainakin kerran yrittämään ja kattomaan miten käy ja mitä ne hoidot oikeen on.

Mieli nyt kuitenkin hyvä ja rauhallinen. Ei itketä. Mutta kun ne hoidot todennäköisesti alkaa ja jos sieltä tiputaan kaiken kokeman jälkeen alas... En haluu edes miettiä!!!

Kp.34... odottelua

Onhan nämä kierrot ennenkin venyny. Mutta on tää aina vaan niin rasittavaa. Vatsassa aina välillä tuntuu että NYT vois kohta, ehkä huomenna alkaa. Mutta ei.
Tein joskus viime viikon perjantaina (tai olisko ollut torstaina) testin kun se NIIN kuumotti kaapissa. Olihan se nega, niinkun aina. Vaikka tekoajankohta olikin hiukka aikanen.
Mutta aina tää jännittää, kun tiedän että meillä vois käydä tuuri, mitään täydellistä estettä kun ei ole. Jotenkin toivon sitä ihmettä. En vaan tiedä miten koepuhkihoito loppu vuodesta onnistuu...pakkohan sen on mutta ei se yksinkertaista tule olemaan.

Katseltiin miehen kanssa ulkona tähdenlentoja ja toivottiin hiljaa itseksemme.
Uskon että meidät vielä palkitaan, kun se oikea aika koittaa. Mutta ei tämä polku sileä ole.
Mutta meidän elämässä on niin moni asia hyvin, olemmehan me löytäneet toisemmekin.

kp.32, vatsa nippailee

Luomu kierto ollut nyt, niinkuin koko kesänä. Jännä juttu että rinnat ei oo yhtään arat. Viime aikoina on nimittäin ollu joka kierrossa. En tiiä tarkkaan koska oli ovis ja siks en oikeen osaa menkkojaan odotella.
Mietin kyllä että pitäis ottaa tavaks tehdä ovis testejä niin ei tarvis turhaan toivoa viikko ennen h-hetken saapumista.
Nyt on taas viikon ollu sellanen kutina vatsassa et alkaa, mutta kun ei vaan kuulu! Nyt kyllä kahden päivän sisään on pakko, muuten alan toivoa liikaa.
Kyllä jo yhden testinkin testasin pois kun se kaapissa poktteli. Mutta tuloshan nyt on sanomattakin selvä. Sama kun 20kertaa aiemmin...
Niin tämähän tosiaan oli yrityskierto 25 tai 26... En edes muista.
Mutta ehkä tää vielä syksyllä iloks muuttuu. Enään muutama viikko ja sit päästään suunnittelee koeputki hoitoja :)