Moni tuttuni kamppailee tälläkin hetkellä lapsettomuushoitojen keskellä. Hurjaa miten yleistä on lapsettomuus nykyään.
En tule ikinä unohtamaan omaa matkaamme. Se on jättänyt ikuisen arven sisimpääni ja varmasti parisuhteeseenkin. Mutta aika kuultaa muistot. Onhan se niin että kun 2 vuotias lapsi uhmakkaana heittäytyy keskelle kaupan lattiaa huutamaan ei sitä siinä hetkessä muistele niitä surun vuosia kun olisi tehnyt mitä vaan jotta saisi kokoa ne huudot uudelleen. Niin se vaan elämä vie ja kuljettaa.
Kohta vietämme lapsemme 3vuotis syntymäpäivää. Muistelemme varmasti taas niitä hetkiä kun hän syntyi, tummatukkaisena ja maailman söpöimpänä. Söpö ja ihana hän on vieläkin ja tulee aina olemaan. Olemme kiitollisia ja aina pitää muistaa että toivoa on ja vaihtoehtoja on kun uskaltaa niille antautua ja niitä etsiä.
