Olen hurjan onnellinen siitä kuinka muilla tärppää. On ilo saada lukea blogeja joissa kaukainen toive toteutuu ja raskaus sujuu ongelmitta.
Mutta meillä vielä hoidot edessä, ja ei tietoakaan pienistä liikkeistä vatsan sisällä.
Muiden onnistumiset luo toivoa meillekkin. Mutta ainahan se pelko tulevasta hiipii kuvioihin. Ja vauvamaha kun on vain kaukainen haave itselle herättää ne tietysti pienen kateuden siitä miksi en minä.
Silti olen iloinen kaikesta siitä mitä olen opiskelujen suhteen aikaan saanut ja uskon että vauva tulee kun on sen aika. Kunhan se vain olisi pian...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)